Teemu
Hitaasti putoavat lumihiutaleet pimeää taivasta vasten näyttivät optiselta illuusiolta auton etulasin läpi. Jouluradiossa Katri Helena kailotti Joulumaata. Äidin paksu toppatakki kahisi istuinta vasten, kun hän ajoi.
Taru vilkaisi vieressään takapenkillä istuvaa Teemua. Puhelimen sinertävä valo osui tämän kasvoihin. Teemu oli vanhempi ja viisaampi ja suositumpi kuin Taru ja hän tiesi sen. Silti veli istui nyt Tarun kanssa auton takapenkillä.
Kello oli kahtakymmentä vaille neljä. Taru oli menossa tunnille, ja Teemu hoitamaan ja ratsastamaan Maverickin. Äiti kääntyi isolta tieltä Helmiksen kyltin ohi laidunten väliselle hiekkatielle. Pian he olivat pihassa, ja äiti kaarsi autonsa hieman huolimattomasti puisen parkkikyltin eteen. Taru ja Teemu alkoivat irrottaa turvavöitään.
-Tuunko mä sun tunnin jälkeen Taru jo?, äiti kysyi ja kääntyi ympäri penkillään.
-Me varmaan soitetaan sitte kun Teemu on valmis Maven kanssa, vai?. Taru kysyi ja katsoi veljeään.
-Joo, Teemu sanoi ja laittoi puhelimensa takkinsa taskuun.
-Okei, no soittakaa sitten vähän aikasemmin jooko, äiti sanoi. -Heippa kullat!
-Moi, sanoi Teemu ja he astuivat ulos autosta. Taru otti vaaleanpunaisen putkikassinsa olalleen ja paiskasi auton oven kiinni.
Äiti lähti pihasta, jossa oli pakkasen kovettamaa kuraa. Taru seurasi Teemua tallitupaan. Tuvassa oli lämmintä. Jouluvalot olivat tunnelmallisesti päällä, mutta Teemu lisäsi valaistusta napsauttamalla oven viereisestä katkaisijasta päälle kattolampunkin. Sitten hän käveli kaapilleen ja avasi sen avaimellaan.
Tarulla ei ollut omaa kaappia. Siksi hän kantoi mukanaan putkikassia, jossa oli kypärä, oma glitterraippa, saappaat ja turvaliivi. Ne eivät mahtuneet Teemun kaappiin. Veli antoi Tarun kuitenkin säilyttää siellä kaikkea muuta, mille oli tilaa. Nyt Taru nappasi kaapista hanskat ja tupsupipon. Teemu istui penkille ja veti jalkaansa mustat, huolletut nahkasaappaat. Veljellä oli fleecen päällä tyylikäs liivi. Mukaansa hän nappasi kypärän, hanskat ja raipan. Tarun mielestä oli aika ihmeellistä, että Teemu antoi hänen säilyttää vaaleanpunaisia, glitteriä levittäviä tavaroitaan siistissä kaapissaan. Eikä veli ollut koskaan valittanut siitä.
Tultuaan ulos tallituvasta, Teemu meni hakemaan Maverickia sisälle tarhasta. Taru suuntasi suoraan satlarin tuntilistalle ja totesi menevänsä Mimmillä. Mimmi on onneksi ihan kiva, Taru ajatteli.
Tunti sujui jouhevasti. Taru sai lopuksi tamman laukkaamaan varsin nätisti ja se taipuikin hyvin. Loppukaarrossa Tiia antoi ryhmälle palautetta ja kehui heidän edistyneen hyvin.
Kun he taluttivat hevosia takaisin talliin, Taru päätti jutella parin ryhmäläisensä kanssa. Tytöt, Sandra ja Olivia olivat mukavia. Ehkä heistä voisi tulla hyviäkin kavereita jonakin päivänä? Tarulla ei ollut tallilla paljoa omanikäisiään kavereita, ja äitikin oli kehottanut häntä tutustumaan ikätovereihinsa rohkeammin.
-Miten teillä meni?, Taru kysyi.
Sandra, joka talutti korkeaa Jereä, hymyili.
-Ihan kivasti, hän sanoi. -Mä en ookkaan mennyt Jerellä aiemmin.
-Se on ihana. Mä oon niin kade, että sä sait tänään mennä sillä, Olivia sanoi närkästyneenä. Tyttö talutti Pamelaa.
-Pamelahan on ihana, Sandra sanoi hänelle. -Kyllä suakin lykästi!
-No joo, mutta… Kattokaa!
Olivia osoitti kentälle. Tarun ystävien hankkimisyritys vesittyi, kun kaikkien katseet suuntautuivat kentälle. Teemu ja Maverick. Maverick ja Teemu. Siellä veli ratsasti upeasti kuin aina. Maverick oli peräänannossa ja ravasi upeasti. Miten Teemu oli oppinut istumaan harjoitusravissa? Tarun vatsaa pisti. Hän ei pystynyt siihen vieläkään, vaikka sitä harjoiteltiin joka tunti.
-Onko toi se Teemu?, Olivia kuiskasi Sandralle.
-Joo. Hoidetaan hepat äkkiä pois niin me voidaan mennä kattomaan!
Tytöt kipittivät sisälle talliin ja Taru pyöräytti silmiään ennen kuin meni heidän perässään.
Kentän viereen oli kasaantunut kaikki edellisen tunnin tuntilaiset ja kaikki, joiden tunti oli alkamassa seuraavaksi. Taru kävi moikkaamassa shettiksiä ponipuolella ja meni sitten ulos kenttäovesta. Hän vilkaisi kentälle, jossa Teemu ratsasti edelleen. Poika oli täysin viileä, ei näyttänyt huomaavankaan aidalla roikkuvia tuntilaisia. Silti Taru kuitenkin tiesi, että väkijoukko ei varsinaisesti ilahduttanut veljeä. Siispä hän päätti mennä tallitupaan viemään varusteensa.
Teemu huomasi siskonsa kävelevän yksinään tallitupaa kohti ja hän pysäytti Maverickin.
-Taru!
Sisko ei ensin kuullut häntä, mutta muutama pää kääntyi.
-Taru!
Taru kääntyi katsomaan, nyt hän oli kuullut. Tuntilaiset katsoivat ihmeissään, kun Teemu viittoi siskoaan tulemaan kentälle. Hieman hämmentyneenä taru puikahti aidan lautojen välistä ja käveli Teemun luo.
-Haluatko sä mennä loppuravit ja käynnit?
Tarun silmät syttyivät.
-Joo!
Teemu tuli alas ja punttasi Tarun Maverickin korkeaan selkään. Tarulla oli juhlava olo. Hän tunsi, kuinka kaikki katselivat häntä.
-Voit mennä vaikka ilman jalustimia, Teemu sanoi.
-Mä… Mä en osaa harjoitusravia…, Taru sanoi epäröiden.
-Ai, no mä voin opettaa sen sulle joku kerta. Mä säädän nää sopiviks.
Ja Taru ravasi ihanalla Maverickilla uraa pitkin, eikä hänen leveää hymyään sammuttanut sinä iltana mikään.
-Miten meni?, äiti kysyi, kun Teemu ja Taru istuutuivat auton takapenkeille ja kiinnittivät turvavöitään.
-Hyvin! Mä menin ensin Mimmillä ja sitten Mavella ja mä ravasin ja mä osasin jo melkein mennä harjoitusravia! Tai kyllä mä hetken osaan, mutta jossain vaiheessa mä aina horjahdan, mutta Teemu sano et se voi opettaa mulle sen jossain vaiheessa. Ja mä..., Taru pajatti ja selitti silmät loistaen.
Teemu katsoi ulkona satavaa lunta hymyillen.
Taru vilkaisi vieressään takapenkillä istuvaa Teemua. Puhelimen sinertävä valo osui tämän kasvoihin. Teemu oli vanhempi ja viisaampi ja suositumpi kuin Taru ja hän tiesi sen. Silti veli istui nyt Tarun kanssa auton takapenkillä.
Kello oli kahtakymmentä vaille neljä. Taru oli menossa tunnille, ja Teemu hoitamaan ja ratsastamaan Maverickin. Äiti kääntyi isolta tieltä Helmiksen kyltin ohi laidunten väliselle hiekkatielle. Pian he olivat pihassa, ja äiti kaarsi autonsa hieman huolimattomasti puisen parkkikyltin eteen. Taru ja Teemu alkoivat irrottaa turvavöitään.
-Tuunko mä sun tunnin jälkeen Taru jo?, äiti kysyi ja kääntyi ympäri penkillään.
-Me varmaan soitetaan sitte kun Teemu on valmis Maven kanssa, vai?. Taru kysyi ja katsoi veljeään.
-Joo, Teemu sanoi ja laittoi puhelimensa takkinsa taskuun.
-Okei, no soittakaa sitten vähän aikasemmin jooko, äiti sanoi. -Heippa kullat!
-Moi, sanoi Teemu ja he astuivat ulos autosta. Taru otti vaaleanpunaisen putkikassinsa olalleen ja paiskasi auton oven kiinni.
Äiti lähti pihasta, jossa oli pakkasen kovettamaa kuraa. Taru seurasi Teemua tallitupaan. Tuvassa oli lämmintä. Jouluvalot olivat tunnelmallisesti päällä, mutta Teemu lisäsi valaistusta napsauttamalla oven viereisestä katkaisijasta päälle kattolampunkin. Sitten hän käveli kaapilleen ja avasi sen avaimellaan.
Tarulla ei ollut omaa kaappia. Siksi hän kantoi mukanaan putkikassia, jossa oli kypärä, oma glitterraippa, saappaat ja turvaliivi. Ne eivät mahtuneet Teemun kaappiin. Veli antoi Tarun kuitenkin säilyttää siellä kaikkea muuta, mille oli tilaa. Nyt Taru nappasi kaapista hanskat ja tupsupipon. Teemu istui penkille ja veti jalkaansa mustat, huolletut nahkasaappaat. Veljellä oli fleecen päällä tyylikäs liivi. Mukaansa hän nappasi kypärän, hanskat ja raipan. Tarun mielestä oli aika ihmeellistä, että Teemu antoi hänen säilyttää vaaleanpunaisia, glitteriä levittäviä tavaroitaan siistissä kaapissaan. Eikä veli ollut koskaan valittanut siitä.
Tultuaan ulos tallituvasta, Teemu meni hakemaan Maverickia sisälle tarhasta. Taru suuntasi suoraan satlarin tuntilistalle ja totesi menevänsä Mimmillä. Mimmi on onneksi ihan kiva, Taru ajatteli.
Tunti sujui jouhevasti. Taru sai lopuksi tamman laukkaamaan varsin nätisti ja se taipuikin hyvin. Loppukaarrossa Tiia antoi ryhmälle palautetta ja kehui heidän edistyneen hyvin.
Kun he taluttivat hevosia takaisin talliin, Taru päätti jutella parin ryhmäläisensä kanssa. Tytöt, Sandra ja Olivia olivat mukavia. Ehkä heistä voisi tulla hyviäkin kavereita jonakin päivänä? Tarulla ei ollut tallilla paljoa omanikäisiään kavereita, ja äitikin oli kehottanut häntä tutustumaan ikätovereihinsa rohkeammin.
-Miten teillä meni?, Taru kysyi.
Sandra, joka talutti korkeaa Jereä, hymyili.
-Ihan kivasti, hän sanoi. -Mä en ookkaan mennyt Jerellä aiemmin.
-Se on ihana. Mä oon niin kade, että sä sait tänään mennä sillä, Olivia sanoi närkästyneenä. Tyttö talutti Pamelaa.
-Pamelahan on ihana, Sandra sanoi hänelle. -Kyllä suakin lykästi!
-No joo, mutta… Kattokaa!
Olivia osoitti kentälle. Tarun ystävien hankkimisyritys vesittyi, kun kaikkien katseet suuntautuivat kentälle. Teemu ja Maverick. Maverick ja Teemu. Siellä veli ratsasti upeasti kuin aina. Maverick oli peräänannossa ja ravasi upeasti. Miten Teemu oli oppinut istumaan harjoitusravissa? Tarun vatsaa pisti. Hän ei pystynyt siihen vieläkään, vaikka sitä harjoiteltiin joka tunti.
-Onko toi se Teemu?, Olivia kuiskasi Sandralle.
-Joo. Hoidetaan hepat äkkiä pois niin me voidaan mennä kattomaan!
Tytöt kipittivät sisälle talliin ja Taru pyöräytti silmiään ennen kuin meni heidän perässään.
Kentän viereen oli kasaantunut kaikki edellisen tunnin tuntilaiset ja kaikki, joiden tunti oli alkamassa seuraavaksi. Taru kävi moikkaamassa shettiksiä ponipuolella ja meni sitten ulos kenttäovesta. Hän vilkaisi kentälle, jossa Teemu ratsasti edelleen. Poika oli täysin viileä, ei näyttänyt huomaavankaan aidalla roikkuvia tuntilaisia. Silti Taru kuitenkin tiesi, että väkijoukko ei varsinaisesti ilahduttanut veljeä. Siispä hän päätti mennä tallitupaan viemään varusteensa.
Teemu huomasi siskonsa kävelevän yksinään tallitupaa kohti ja hän pysäytti Maverickin.
-Taru!
Sisko ei ensin kuullut häntä, mutta muutama pää kääntyi.
-Taru!
Taru kääntyi katsomaan, nyt hän oli kuullut. Tuntilaiset katsoivat ihmeissään, kun Teemu viittoi siskoaan tulemaan kentälle. Hieman hämmentyneenä taru puikahti aidan lautojen välistä ja käveli Teemun luo.
-Haluatko sä mennä loppuravit ja käynnit?
Tarun silmät syttyivät.
-Joo!
Teemu tuli alas ja punttasi Tarun Maverickin korkeaan selkään. Tarulla oli juhlava olo. Hän tunsi, kuinka kaikki katselivat häntä.
-Voit mennä vaikka ilman jalustimia, Teemu sanoi.
-Mä… Mä en osaa harjoitusravia…, Taru sanoi epäröiden.
-Ai, no mä voin opettaa sen sulle joku kerta. Mä säädän nää sopiviks.
Ja Taru ravasi ihanalla Maverickilla uraa pitkin, eikä hänen leveää hymyään sammuttanut sinä iltana mikään.
-Miten meni?, äiti kysyi, kun Teemu ja Taru istuutuivat auton takapenkeille ja kiinnittivät turvavöitään.
-Hyvin! Mä menin ensin Mimmillä ja sitten Mavella ja mä ravasin ja mä osasin jo melkein mennä harjoitusravia! Tai kyllä mä hetken osaan, mutta jossain vaiheessa mä aina horjahdan, mutta Teemu sano et se voi opettaa mulle sen jossain vaiheessa. Ja mä..., Taru pajatti ja selitti silmät loistaen.
Teemu katsoi ulkona satavaa lunta hymyillen.