Kauniissa maastoissa jokainen vuodenaika on henkeäsalpaava. Autoja maastoreiteillä näkyy erittäin harvoin, mutta luontokappaleita sitäkin enemmän. Monia havaintoja maastoilijoilta on tullut esimerkiksi hirvistä ja peuroista, sekä monenlaisista linnuista ja jäniksistä. Metsästä löytyy myös selkeät tienviitat, joten eksymistä ei turhaan kannata pelätä, varsinkin jos pysyttelee tiellä.
|
Helmilammen länsipuolella on paljon syvää metsää, josta löytyy polkuja ja reittejä jokaisen makuun. Polut ovat pitkiä, ja tienviitat opastavat kulkua. Myös metsän poikki voi oikaista halutessaan, mutta silloin kannattaa olla varovainen. Metsä on yllättävän syvää ja jatkuvaa, pidä siis ainakin joku polku näkyvissä koko ajan!
Helmiksen metsää kauempaa löytyy myös tumma, ikivanhojen kuusten muodostama Pikimetsä, jonne kaikki eivät uskalla koskaan kajota. Susipolut ovat ikivanhoja eläinten jättämiä polkuja, jotka risteilevät pitkin Pikimetsää. Pikilaakso puolestaan on karu metsittynyt alue, joka on lähes koskematonta luontoa. Jos haluat upeat näkymät alas Pikilaaksoon, ratsasta laukkamäkeä pitkin ylös Ikilaululle, ja katso alas, jos uskallat. Kesällä 2021 uudistetulla maastoesteradalla on nyt kolme eri pituista reittiä, 9, 7,5 ja 5 kilometriä. Esteradan lähistöllä on pienielle metsäaukealle tehty hiekka-alue, johon voi parkkeerata auton ja valmistautua kisasuoritukseen. Maastoesteradan ja Ikilaulun välissä on Maahismehtä. Se on matalaa, saniaistäyteistä metsää, jossa on hämärää ympäri vuorokauden. Maahismehtän vaaleat kielot ja metsätähdet näyttävät kuunvalossa hohtavilta silmiltä. Maahisia, ihan varmasti. Purupolkua pitkin voi oikaista maastoihin kiertämättä Helmilampea. Se on pohjustettu kumisevan pehmeällä purulla, ja pohjaa huolletaan säännöllisesti. Leveä polku kaartelee ja siinä on loivia ala- ja ylämäkiä. Polku on tehty varta vasten nautinnollisia laukkapätkiä varten. Yleensä ennen maastoesteiden kokeilemista on hyvä tottua maastoeroihin kovassa vauhdissa, ja purupolku on täydellinen paikka siihen. Jos kaipaat pitkää maastoa tai vaellusta, Ryövärinrata voi olla hyvä vaihtoehto. Rata on 20km pitkä ja sen varrella on muun muassa Sulosuo (Vanhassa sadussa Sulosuon neito houkuttelee suolle matkankävijöitä) ja Aaveorinkulma, jossa monet ovat sanoneet tehneensä havaintoja aaveorivarsasta. Halloweenin aikaan aaveorin tarinaa on vaikea välttää kuulemasta. Matkan varrelta löytyy onneksi myös leirintäalue ja laavu. Mikäli pitkä Ryövärinrata on vielä edessäpäin ja alahuuli alkaa vipattaa, etkä ehkä uskallakaan tälle haastavalle reitille, ole huoleti. Voit oikaista Nössöpolun kautta ja kääntää nokan kohti kotia. Helmilammelta voit kuitenkin pitkien ja raskaiden reittien sisään kääntyä kohti Luoteislehtoa, ja ratsastaa vaikkapa kauniin Neidonniemen ohi Villivirranpolkua pitkin Helmijoen viertä. Toki voit myös mennä Helmilammelta puroa pitkin Helmiksen rannalle. Puron viereisen polun nimi on osuvati Risusilmä. Ärsyttäviä kuivaoksaisia puolikaljuja kääkkäkuusia, juuri väärällä korkeudella ratsastamiseen. Pikkuponien kanssa polku on juuri sopiva ja maisemistakin voi nauttia, mutta Jeren tai Impin selässä saa suojata silmänsä ihan huolella.
Helmiksen metsää kauempaa löytyy myös tumma, ikivanhojen kuusten muodostama Pikimetsä, jonne kaikki eivät uskalla koskaan kajota. Susipolut ovat ikivanhoja eläinten jättämiä polkuja, jotka risteilevät pitkin Pikimetsää. Pikilaakso puolestaan on karu metsittynyt alue, joka on lähes koskematonta luontoa. Jos haluat upeat näkymät alas Pikilaaksoon, ratsasta laukkamäkeä pitkin ylös Ikilaululle, ja katso alas, jos uskallat. Kesällä 2021 uudistetulla maastoesteradalla on nyt kolme eri pituista reittiä, 9, 7,5 ja 5 kilometriä. Esteradan lähistöllä on pienielle metsäaukealle tehty hiekka-alue, johon voi parkkeerata auton ja valmistautua kisasuoritukseen. Maastoesteradan ja Ikilaulun välissä on Maahismehtä. Se on matalaa, saniaistäyteistä metsää, jossa on hämärää ympäri vuorokauden. Maahismehtän vaaleat kielot ja metsätähdet näyttävät kuunvalossa hohtavilta silmiltä. Maahisia, ihan varmasti. Purupolkua pitkin voi oikaista maastoihin kiertämättä Helmilampea. Se on pohjustettu kumisevan pehmeällä purulla, ja pohjaa huolletaan säännöllisesti. Leveä polku kaartelee ja siinä on loivia ala- ja ylämäkiä. Polku on tehty varta vasten nautinnollisia laukkapätkiä varten. Yleensä ennen maastoesteiden kokeilemista on hyvä tottua maastoeroihin kovassa vauhdissa, ja purupolku on täydellinen paikka siihen. Jos kaipaat pitkää maastoa tai vaellusta, Ryövärinrata voi olla hyvä vaihtoehto. Rata on 20km pitkä ja sen varrella on muun muassa Sulosuo (Vanhassa sadussa Sulosuon neito houkuttelee suolle matkankävijöitä) ja Aaveorinkulma, jossa monet ovat sanoneet tehneensä havaintoja aaveorivarsasta. Halloweenin aikaan aaveorin tarinaa on vaikea välttää kuulemasta. Matkan varrelta löytyy onneksi myös leirintäalue ja laavu. Mikäli pitkä Ryövärinrata on vielä edessäpäin ja alahuuli alkaa vipattaa, etkä ehkä uskallakaan tälle haastavalle reitille, ole huoleti. Voit oikaista Nössöpolun kautta ja kääntää nokan kohti kotia. Helmilammelta voit kuitenkin pitkien ja raskaiden reittien sisään kääntyä kohti Luoteislehtoa, ja ratsastaa vaikkapa kauniin Neidonniemen ohi Villivirranpolkua pitkin Helmijoen viertä. Toki voit myös mennä Helmilammelta puroa pitkin Helmiksen rannalle. Puron viereisen polun nimi on osuvati Risusilmä. Ärsyttäviä kuivaoksaisia puolikaljuja kääkkäkuusia, juuri väärällä korkeudella ratsastamiseen. Pikkuponien kanssa polku on juuri sopiva ja maisemistakin voi nauttia, mutta Jeren tai Impin selässä saa suojata silmänsä ihan huolella.
Valokuvat Pixabaysta. Piirustukset Tiian tekemiä, ei saa kopsata.