Huom! Tuntipohjien takana on ihan tavallisia tallaajia, eivätkä tunnit ole millään lailla oikeiden ratsastustuntien veroisia. Emme ole ratsastuksenohjaajia, joten tuntipohjien sisältöä ei kannata ottaa kovin vakavasti.
Nean yksityistunti 3.7.21
Nea - Pucci
Opettajana Tiia
Tunti pidettiin maneesissa kuumuuden vuoksi.
Nea - Pucci
Opettajana Tiia
Tunti pidettiin maneesissa kuumuuden vuoksi.
Nea käveli Puccin kanssa alkukäyntejä sillä välin, kun pystytin esteitä. Laitoin aluksi n. 60cm esteen kummallekin pitkälle sivulle, aivan keskelle.
-Aloitetaan aika rauhallisesti, kun on uusi hevonen ja en ole sua ennen oikeastaan opettanutkaan, sanoin Nealle.
Pyysin häntä ottamaan rentoa ravia ja tekemään ympyröitä ja pysähdyksiä Puccin herättelemiseksi. Hevonen oli yhä hieman unisen oloinen päivän kuumuudesta, vaikka maneesissa olikin sopivan viileää.
Muutaman ravipätkän jälkeen Pucci näytti intoilevan jo aika lailla ja oli varsin oma-aloitteinen laukannostojen suhteen. Se pyrähti välillä laukkaan ihan itsekseen.
-Ja sitten vaan istut alas ja muutama puolipidäte, neuvoin Neaa, jota Puccin intoilu näytti hieman yllättävän. Hevonen laskeutui rennosti takaisin raville, mutta yritti laukata hetken päästä uudelleen. Sillä kertaa Nea kuitenkin oli nopeampi eikä Pucci ehtinyt laukata kuin askeleen verran.
Kun esteet oli pystytetty, pyysin Neaa nostamaan laukan ja menemään vuorotellen pääty-ympyröitä.
-Sehän menee tosi kivasti nyt, sanoin Nealle, kun Pucci meni juuri sopivaa laukkaa. -Voit hypätä näitä kahta nyt ja tulla kumpaankin suuntaan.
Nea nyökkäsi ja suuntasi Puccin toiselle 60cm esteistä. Pucci hyppäsi oikein nätisti.
-Hyvä! Kehu sitä!, hihkaisin, ja Nea rapsutti pikaisesti Puccin kaulaa.
Katselin vielä hetken kaksikon menoa ja aloin sitten rakentaa tunnin varsinaista tehtävää: Estekahdeksikkoa. Sillä välin Nea teki edelleen edellistä tehtävää.
-Nyt voit antaa sen kävellä hetken, sanoin Nealle, kun he olivat menneet molemmat esteet molempiin suuntiin.
Pucci pärski tyytyväisenä kävellessään.
-Okei, eli tässä on tän tunnin varsinainen tehtävä, selitin Nealle, joka käveli edelleen Puccin kanssa uraa pitkin. -Sulla on selvästi homma sen verran hanskassa, että lisätään haastetta ja pistetään teiän aivot raksuttamaan.
Tarkoituksena oli, että ratsukko kulkisi suurta koko maneesin kokoista kahdeksikkoa. Kahdeksikon molemmilla renkailla oli kaksi estettä. Aluksi ne kaikki olivat 60cm. Haastavan tehtävästä teki se, että kaikki esteet olivat kaarteessa ja lähestymiset piti miettiä tarkkaan. Lisäksi keskellä kahdeksikkoa oli tehtävä laukanvaihto.
Selitettyäni tehtävän Nea nosti laukan ja suuntasi ensin parven päädyssä olevalle ympyrälle.
-Kokoa sitä hetki ja sitten lähdet vaan tekemään, sanoin.
Ensimmäinen este sujui hyvin. Ennen seuraavaa olisi voinut mahtua vielä yksi laukka, jotta hypystä olisi tullut tasapainoisempi.
-Ei mitään kiirettä Nea, tässä ei ole nyt kyse nopeudesta!, neuvoin. -Ota ihan rauhassa aikaa tässä keskellä. Pucci lähtee usein kiihdyttämään pitkällä suoralla.
Nea teki muutaman pidätteen. Laukanvaihdon Pucci teki hieman myöhään, mutta se onnistui silti siististi. Seuraava hyppy meni hienosti. Sen jälkeen hevonen kiihdytti jälleen ja mahdutti kokonaiset kolme laukkaa esteiden väliin.
-Ota vaan koko rata uudestaan! Tässä oli hyvä alku, mutta nyt seuraavalla kierroksella voit ihan reilusti ottaa aikalisää. Voit ottaa tavoitteeksi noiden kahden välissä viisi laukkaa.
Seuraavaan väliin tuli neljä.
-Hyvä Nea! Toi näytti jo paljon paremmalta. Ja nyt muista taas malttia tässä keskellä!
Pucci meinasi taas kiihdyttää, mutta Nea teki maltilla pidätteitä. Laukanvaihto tuli nyt juuri oikeaan aikaan.
-Hienoa!
Hioimme tehtävää molempiin suuntiin, kunnes Nea sai molempien esteiden väliin neljä laukkaa. Sen jälkeen korotin esteiden korkeudeksi 80cm. Silloin Pucci alkoi keskittyä yhä paremmin eikä enää hoppuillut niin paljon. Kun myös 80cm rata sujui, pyysin Neaa ottamaan loppuravit.
-Meni tosi hienosti, Nea! Jätetään tällä kertaa tunti tähän, Puccikin alkaa näyttää jo aika väsyneeltä. Pyysin Neaa kävelemään vielä pitkät loppukäynnit sillä välin, kun purin esteet ja vein ne paikoilleen parven alle.
-Aloitetaan aika rauhallisesti, kun on uusi hevonen ja en ole sua ennen oikeastaan opettanutkaan, sanoin Nealle.
Pyysin häntä ottamaan rentoa ravia ja tekemään ympyröitä ja pysähdyksiä Puccin herättelemiseksi. Hevonen oli yhä hieman unisen oloinen päivän kuumuudesta, vaikka maneesissa olikin sopivan viileää.
Muutaman ravipätkän jälkeen Pucci näytti intoilevan jo aika lailla ja oli varsin oma-aloitteinen laukannostojen suhteen. Se pyrähti välillä laukkaan ihan itsekseen.
-Ja sitten vaan istut alas ja muutama puolipidäte, neuvoin Neaa, jota Puccin intoilu näytti hieman yllättävän. Hevonen laskeutui rennosti takaisin raville, mutta yritti laukata hetken päästä uudelleen. Sillä kertaa Nea kuitenkin oli nopeampi eikä Pucci ehtinyt laukata kuin askeleen verran.
Kun esteet oli pystytetty, pyysin Neaa nostamaan laukan ja menemään vuorotellen pääty-ympyröitä.
-Sehän menee tosi kivasti nyt, sanoin Nealle, kun Pucci meni juuri sopivaa laukkaa. -Voit hypätä näitä kahta nyt ja tulla kumpaankin suuntaan.
Nea nyökkäsi ja suuntasi Puccin toiselle 60cm esteistä. Pucci hyppäsi oikein nätisti.
-Hyvä! Kehu sitä!, hihkaisin, ja Nea rapsutti pikaisesti Puccin kaulaa.
Katselin vielä hetken kaksikon menoa ja aloin sitten rakentaa tunnin varsinaista tehtävää: Estekahdeksikkoa. Sillä välin Nea teki edelleen edellistä tehtävää.
-Nyt voit antaa sen kävellä hetken, sanoin Nealle, kun he olivat menneet molemmat esteet molempiin suuntiin.
Pucci pärski tyytyväisenä kävellessään.
-Okei, eli tässä on tän tunnin varsinainen tehtävä, selitin Nealle, joka käveli edelleen Puccin kanssa uraa pitkin. -Sulla on selvästi homma sen verran hanskassa, että lisätään haastetta ja pistetään teiän aivot raksuttamaan.
Tarkoituksena oli, että ratsukko kulkisi suurta koko maneesin kokoista kahdeksikkoa. Kahdeksikon molemmilla renkailla oli kaksi estettä. Aluksi ne kaikki olivat 60cm. Haastavan tehtävästä teki se, että kaikki esteet olivat kaarteessa ja lähestymiset piti miettiä tarkkaan. Lisäksi keskellä kahdeksikkoa oli tehtävä laukanvaihto.
Selitettyäni tehtävän Nea nosti laukan ja suuntasi ensin parven päädyssä olevalle ympyrälle.
-Kokoa sitä hetki ja sitten lähdet vaan tekemään, sanoin.
Ensimmäinen este sujui hyvin. Ennen seuraavaa olisi voinut mahtua vielä yksi laukka, jotta hypystä olisi tullut tasapainoisempi.
-Ei mitään kiirettä Nea, tässä ei ole nyt kyse nopeudesta!, neuvoin. -Ota ihan rauhassa aikaa tässä keskellä. Pucci lähtee usein kiihdyttämään pitkällä suoralla.
Nea teki muutaman pidätteen. Laukanvaihdon Pucci teki hieman myöhään, mutta se onnistui silti siististi. Seuraava hyppy meni hienosti. Sen jälkeen hevonen kiihdytti jälleen ja mahdutti kokonaiset kolme laukkaa esteiden väliin.
-Ota vaan koko rata uudestaan! Tässä oli hyvä alku, mutta nyt seuraavalla kierroksella voit ihan reilusti ottaa aikalisää. Voit ottaa tavoitteeksi noiden kahden välissä viisi laukkaa.
Seuraavaan väliin tuli neljä.
-Hyvä Nea! Toi näytti jo paljon paremmalta. Ja nyt muista taas malttia tässä keskellä!
Pucci meinasi taas kiihdyttää, mutta Nea teki maltilla pidätteitä. Laukanvaihto tuli nyt juuri oikeaan aikaan.
-Hienoa!
Hioimme tehtävää molempiin suuntiin, kunnes Nea sai molempien esteiden väliin neljä laukkaa. Sen jälkeen korotin esteiden korkeudeksi 80cm. Silloin Pucci alkoi keskittyä yhä paremmin eikä enää hoppuillut niin paljon. Kun myös 80cm rata sujui, pyysin Neaa ottamaan loppuravit.
-Meni tosi hienosti, Nea! Jätetään tällä kertaa tunti tähän, Puccikin alkaa näyttää jo aika väsyneeltä. Pyysin Neaa kävelemään vielä pitkät loppukäynnit sillä välin, kun purin esteet ja vein ne paikoilleen parven alle.
Vakiotuntiryhmä - Syyskuun tunti
Sofie - Lakka
Luna - Niko
Istuntaa ja siirtymisiä
Sofie - Lakka
Luna - Niko
Istuntaa ja siirtymisiä
-Uuden kauden aluksi voidaan taas palailla perusjuttuihin, eli istuntaan ja siirtymisiin. Nyt kun Lunakin on aloittanut meillä vasta, niin on hyvä vähän katsoa ensin, missä mennään, selostin tytöille, kun he kävelivät alkukäyntejä maneesissa. Molemmat hevoset olivat hiukan unisia ja näyttivät unelmoivan mehevästä kasasta heinää. Lakalla oli edelleen heinämahaa kesän jäljiltä, joten se oli ollut lähiaikoina senkin vuoksi hieman enemmän treenissä.
Sofie silitteli lumoutuneena tamman säkää. Lakka oli ihanan kiltti ja pieni ja pörröinen. Sillä oli paljon ihailijoita. Luna taas istui melko itsevarmasti korkean Nikon selässä.
-Sun jalustimia vois kyllä melko paljon pidentää, sanoin. Tytön jalat olivat selvästi hyppyvalmiudessa. Menin auttamaan häntä jalustimien pidentämisessä.
-Tuntuu hassulta, Luna sanoi hämillään.
-Se voi tuntua vähän oudolta ensin alkuun, mutta kyllä siihen tottuu, lupasin.
Pyysin tyttöjä herättelemään hevosia vähän ja tekemään itsenäisesti pieniä tehtäviä, kuten ympyröitä ja pysähdyksiä.
-Lakka tarvittais saada kunnolla hereille ja kokoon, sanoin Sofielle. -Sä voisit tehdä sen kanssa jokaiseen kulmaan spiraalivoltin. Eli aloitat tekemällä normikokoisen voltin, josta teet vielä pienemmän ja taas pienemmän ja sitten suuremman ja suuremman, jonka jälkeen palaat takaisin uralle ja suoristat hevosen. Korjaa pohkeella vaan, jos se lähtee fuskaamaan jollekin puolelle, neuvoin. Sofie lähti tekemään tehtävää keskittyneenä.
Luna teki Nikon kanssa itsenäisiä tehtäviä.
-Hyvin sujuu, ota vaan rohkeasti vielä vähän reippaampi käynti.
Sofien spiraaliharjoitusta hetken hiottuamme vaihdoimme suunnan ja jatkoimme normaalisti uralla reippaassa käynnissä.
-Aloitetaas sitten tekemään sellaista tehtävää, että lyhyet sivut mennään ravissa ja pitkät reippaassa käynnissä. Lyhyillä sivuilla teidän pitää saada siis hepat raviin just oikeassa kohtaa, tai teillä loppuu sivu kesken, eli valmistelkaa siirtyminen huolella.
Ensimmäiset siirtymiset lähtivät hiukan tahmeasti liikkeelle ainakin Lakan osalta. Se olisi mielellään possutellut menemään käynnissä.
-Sen kanssa tarvitaan aluksi siirtymisiin hiukan enemmän energiaa kuin Suomalla ja Taminalla, kerroin Sofielle.
Ei mennyt kauaakaan, kun harjoitus sujui kuin vettä vaan.
Seuraavaksi aloimme tehdä monimutkaisempaa rataa, jossa piti tehdä kolmikaarinen kiemuraura pitkillä sivuilla ja muutaman askeleen peruutus lyhyen sivun keskellä. Tehtävä sujui pääosin hienosti, sen aikana hevoset saatiin hyvin kuulolle ja virkistymään. Niko taivutteli kauniisti kaulaansa ja Lakka antoi parastaan.
Sen jälkeen ryhdyimme tekemään laukannostoja. Laitoin punaisia tötsiä niihin kohtiin, jossa tuli nostaa laukka. Muuten ratsukot menivät vain uraa pitkin ravissa. Kun laukan oli saanut nostettua, tuli parin askeleen jälkeen siirtää hevonen jälleen raviin ja tehdä uusi nosto. Tarkoituksena oli, että ratsukot saisivat tehtyä reaktiivisia nostoja oikeaan laukkaan.
Ensimmäiset nostot eivät sujuneet ihan rasvatusti, mutta kumpikin nosti laukan parin pyynnön jälkeen. Sofie ihastui Lakan laukkaan heti ja olisi halunnut jatkaa sitä vielä pidempään.
-Me voidaan ottaa lopuksi laukkaa vähän pidemmällä matkalla, lupasin.
Tehtävän suoritettuamme tytöt saivat laukata maneesin ympäri, jonka jälkeen siirryimme loppuraveihin ja -käynteihin.
Sofie silitteli lumoutuneena tamman säkää. Lakka oli ihanan kiltti ja pieni ja pörröinen. Sillä oli paljon ihailijoita. Luna taas istui melko itsevarmasti korkean Nikon selässä.
-Sun jalustimia vois kyllä melko paljon pidentää, sanoin. Tytön jalat olivat selvästi hyppyvalmiudessa. Menin auttamaan häntä jalustimien pidentämisessä.
-Tuntuu hassulta, Luna sanoi hämillään.
-Se voi tuntua vähän oudolta ensin alkuun, mutta kyllä siihen tottuu, lupasin.
Pyysin tyttöjä herättelemään hevosia vähän ja tekemään itsenäisesti pieniä tehtäviä, kuten ympyröitä ja pysähdyksiä.
-Lakka tarvittais saada kunnolla hereille ja kokoon, sanoin Sofielle. -Sä voisit tehdä sen kanssa jokaiseen kulmaan spiraalivoltin. Eli aloitat tekemällä normikokoisen voltin, josta teet vielä pienemmän ja taas pienemmän ja sitten suuremman ja suuremman, jonka jälkeen palaat takaisin uralle ja suoristat hevosen. Korjaa pohkeella vaan, jos se lähtee fuskaamaan jollekin puolelle, neuvoin. Sofie lähti tekemään tehtävää keskittyneenä.
Luna teki Nikon kanssa itsenäisiä tehtäviä.
-Hyvin sujuu, ota vaan rohkeasti vielä vähän reippaampi käynti.
Sofien spiraaliharjoitusta hetken hiottuamme vaihdoimme suunnan ja jatkoimme normaalisti uralla reippaassa käynnissä.
-Aloitetaas sitten tekemään sellaista tehtävää, että lyhyet sivut mennään ravissa ja pitkät reippaassa käynnissä. Lyhyillä sivuilla teidän pitää saada siis hepat raviin just oikeassa kohtaa, tai teillä loppuu sivu kesken, eli valmistelkaa siirtyminen huolella.
Ensimmäiset siirtymiset lähtivät hiukan tahmeasti liikkeelle ainakin Lakan osalta. Se olisi mielellään possutellut menemään käynnissä.
-Sen kanssa tarvitaan aluksi siirtymisiin hiukan enemmän energiaa kuin Suomalla ja Taminalla, kerroin Sofielle.
Ei mennyt kauaakaan, kun harjoitus sujui kuin vettä vaan.
Seuraavaksi aloimme tehdä monimutkaisempaa rataa, jossa piti tehdä kolmikaarinen kiemuraura pitkillä sivuilla ja muutaman askeleen peruutus lyhyen sivun keskellä. Tehtävä sujui pääosin hienosti, sen aikana hevoset saatiin hyvin kuulolle ja virkistymään. Niko taivutteli kauniisti kaulaansa ja Lakka antoi parastaan.
Sen jälkeen ryhdyimme tekemään laukannostoja. Laitoin punaisia tötsiä niihin kohtiin, jossa tuli nostaa laukka. Muuten ratsukot menivät vain uraa pitkin ravissa. Kun laukan oli saanut nostettua, tuli parin askeleen jälkeen siirtää hevonen jälleen raviin ja tehdä uusi nosto. Tarkoituksena oli, että ratsukot saisivat tehtyä reaktiivisia nostoja oikeaan laukkaan.
Ensimmäiset nostot eivät sujuneet ihan rasvatusti, mutta kumpikin nosti laukan parin pyynnön jälkeen. Sofie ihastui Lakan laukkaan heti ja olisi halunnut jatkaa sitä vielä pidempään.
-Me voidaan ottaa lopuksi laukkaa vähän pidemmällä matkalla, lupasin.
Tehtävän suoritettuamme tytöt saivat laukata maneesin ympäri, jonka jälkeen siirryimme loppuraveihin ja -käynteihin.
Nellin yksityistunti 13.9.20
Nelli-Sohvi
Esteitä
Opettajana Tiia
Nelli-Sohvi
Esteitä
Opettajana Tiia
Nelli käveli alkukäyntejä kentällä Sohvin kanssa. Poni näytti taas vaihteeksi energiseltä, kuin se olisi pienestäkin määrästä pohkeita singahtanut eteenpäin kuin raketti. Nelli oli kuitenkin tottunut siihen ja istui rauhallisesti ponin selässä. Pyysin häntä keräämään ohjat ja tekemään pysähdyksiä kentän valotolppien kohdilla. Nyt oli tärkeää saada poni kuulolle, sillä sille täytyi osoittaa heti tunnin alussa, että pysähtyäkin täytyy välillä.
Aluksi Sohvi pysähtyi vastahakoisesti ja lähti kiemurtelemalla kiertämään apua. Opastin Nellille, että hänen tuli pitää paine yllä niin kauan, että poni pysähtyy, ja päästää se vasta sitten.
-Nyt ei ole niin tärkeää, että pysähtyykö se tasajaloin uralle, vaan se, että sen saa ylipäätään pysähtymään. Kohta se tajuaa, että ei tästä pääse ketkuilemalla, ja sitten se lopettaa nuo kiemurtelut.
Kun Nelli jatkoi tehtävää, aloin säätää kentän keskelle sinne tuomiani esteitä sopiville etäisyyksille. Laitoin kentälle ristikkosarjan, jossa esteiden väliin mahtui vain yksi kokonainen laukka. Tarkoituksena oli, että poni saataisiin keskittymään kunnolla. Pystytin toiselle pitkälle sivulle vielä pari lämmittelyestettä.
Pysähdykset olivat alkaneet sujua jo paremmin. Poni pysyi uralla, eikä sillä mennyt niin kauan pysähdyksiin.
-Muista päästää paine heti, kun se tekee oikein, ohjeistin kentän keskeltä.
Sen jälkeen teimme lisää taivuttelu- ja lämmittelytehtäviä ravissa ja käynnissä. Poni teki ravissa mielellään salamyhkäisiä laukannostoja, mutta totteli kiltisti Nelliä, joka pyysi sitä pidätteillä siirtymään jälleen raviin. Hetken kuluttua pyysin Nelliä nostamaan laukan ja menevän laukassa kentän ympäri, jotta saisimme ponista ulos sen ylimääräisiä energioita.
Ja sehän singahti kuin mikäkin rakettiponi. Sohvi kiisi mielellään, ja Nelli pysyi hienosti kyydissä. Pyysin heitä jäämään pääty-ympyrälle laukassa, ja Nelli teki töitä käskettyä.
Kun ponin energioita oli hiukan saatu purettua, pyysin Nelliä ohjaaman Sohvin lämmittelyesteille ihan vain, jotta poni olisi varmasti vireessä. Poni meni esteet mielellään, mutta laukka oli aivan liian pitkää. Puolipidätteillä ja pienellä kokoamisella Nelli sai ponin laukkaa lyhennettyä melko hyvin.
Siirryimme seuraavaksi ristikkosarjalle. Siinäkin Sohvi lähti hiukan rynnimään, ja kolautti joitakin puomeista.
-Tee vain uudestaan se kokoaminen ja lyhennys, kehotin Nelliä. Sohvia oli kuitenkin hankala koota uudelleen, kun se oli kerran jo päässyt fuskaamaan. Se nosti päänsä ylös ja paineli menemään selkä notkolla. Ohjeistin Nelliä aloittamaan ensin aktiivisesta käynnistä, josta voisi nostaa laukan. Se tapa toimi, ja kun poni oli saatu koottua jälleen, siirryimme taas ristikkosarjalle. Nyt sekin sujui paremmin kerta kerralta. Hypimme sarjaa ja hioimme laukkoja esteiden välissä lopputunnin, jonka jälkeen siirryimme loppuraveihin ja käynteihin.
Sohvi oli melko hikinen, joten pyysin Nelliä pesemään hikikohtia sienellä, kuivaamaan sen pyyhkeellä ja jättävän sen sitten lämpimään karsinaan heinille.
Aluksi Sohvi pysähtyi vastahakoisesti ja lähti kiemurtelemalla kiertämään apua. Opastin Nellille, että hänen tuli pitää paine yllä niin kauan, että poni pysähtyy, ja päästää se vasta sitten.
-Nyt ei ole niin tärkeää, että pysähtyykö se tasajaloin uralle, vaan se, että sen saa ylipäätään pysähtymään. Kohta se tajuaa, että ei tästä pääse ketkuilemalla, ja sitten se lopettaa nuo kiemurtelut.
Kun Nelli jatkoi tehtävää, aloin säätää kentän keskelle sinne tuomiani esteitä sopiville etäisyyksille. Laitoin kentälle ristikkosarjan, jossa esteiden väliin mahtui vain yksi kokonainen laukka. Tarkoituksena oli, että poni saataisiin keskittymään kunnolla. Pystytin toiselle pitkälle sivulle vielä pari lämmittelyestettä.
Pysähdykset olivat alkaneet sujua jo paremmin. Poni pysyi uralla, eikä sillä mennyt niin kauan pysähdyksiin.
-Muista päästää paine heti, kun se tekee oikein, ohjeistin kentän keskeltä.
Sen jälkeen teimme lisää taivuttelu- ja lämmittelytehtäviä ravissa ja käynnissä. Poni teki ravissa mielellään salamyhkäisiä laukannostoja, mutta totteli kiltisti Nelliä, joka pyysi sitä pidätteillä siirtymään jälleen raviin. Hetken kuluttua pyysin Nelliä nostamaan laukan ja menevän laukassa kentän ympäri, jotta saisimme ponista ulos sen ylimääräisiä energioita.
Ja sehän singahti kuin mikäkin rakettiponi. Sohvi kiisi mielellään, ja Nelli pysyi hienosti kyydissä. Pyysin heitä jäämään pääty-ympyrälle laukassa, ja Nelli teki töitä käskettyä.
Kun ponin energioita oli hiukan saatu purettua, pyysin Nelliä ohjaaman Sohvin lämmittelyesteille ihan vain, jotta poni olisi varmasti vireessä. Poni meni esteet mielellään, mutta laukka oli aivan liian pitkää. Puolipidätteillä ja pienellä kokoamisella Nelli sai ponin laukkaa lyhennettyä melko hyvin.
Siirryimme seuraavaksi ristikkosarjalle. Siinäkin Sohvi lähti hiukan rynnimään, ja kolautti joitakin puomeista.
-Tee vain uudestaan se kokoaminen ja lyhennys, kehotin Nelliä. Sohvia oli kuitenkin hankala koota uudelleen, kun se oli kerran jo päässyt fuskaamaan. Se nosti päänsä ylös ja paineli menemään selkä notkolla. Ohjeistin Nelliä aloittamaan ensin aktiivisesta käynnistä, josta voisi nostaa laukan. Se tapa toimi, ja kun poni oli saatu koottua jälleen, siirryimme taas ristikkosarjalle. Nyt sekin sujui paremmin kerta kerralta. Hypimme sarjaa ja hioimme laukkoja esteiden välissä lopputunnin, jonka jälkeen siirryimme loppuraveihin ja käynteihin.
Sohvi oli melko hikinen, joten pyysin Nelliä pesemään hikikohtia sienellä, kuivaamaan sen pyyhkeellä ja jättävän sen sitten lämpimään karsinaan heinille.
Sofien yksityistunti 18.7.20
Sofie - Suoma
Opettajana Tiia
Sofie - Suoma
Opettajana Tiia
Kaatosade rummutti maneesin kattoa. Onneksi se oli ollut tyhjillään, jotta tunti oltiin voitu siirtää sinne. Sofie käveli alukäyntejä Suoman kanssa pitkin ohjin. Poni maiskutteli kuolainta ja näytti innokkaalta työskentelemään. Pystyttelin esteitä, kun Sofie nosti ravin. Poni näytti kulkevan reippaasti ja nätisti.
Tein maneesiin ensin ristikkosarjan. Jokaisen esteen väliin mahtui noin neljä laukkaa. Oli hyvä aloittaa niin, jotta Sofie voisi tarvittaessa tehdä väliin voltin.
Kun olin pystyttänyt esteet, siirryin katsomaan laukannostoja. Suoma nosti hienosti pyörivän laukan ja Sofie piti sen yllä. He menivät molempiin suuntiin ja harjoittelivat sitten ympyrällä. Pyysin heitä tekemään muutamia laukanvaihtoja ja vietimme hetken niitä hioen.
Kun ratsukko oli valmis, siirryimme sarjalle. Suoma lähti innoissaan eteen ja rynni hiukan väärässä laukassa.
-Tee välissä pidätteitä, ohjeistin. -Ja vaihda laukka.
Pienellä säädöllä Sofie sai laukan vaihtumaan ja suuntasi sarjalle uudestaan. Suoma viuhkaisi hiukan hännällään, kun se joutui töihin. Nyt se hyppäsi kuitenkin hienommin, ensimmäinen este meni hiukan hassusti, mutta loput kaksi sujuivat oikein hienosti.
Seuraavaksi teimme erilaisia kokeiluja. Pyysin Sofieta tulemaan ensimmäiselle esteelle ravissa ja antamaan Suoman nostaa laukan sen jälkeen. Se toimi hyvin. Kun Sofie sitten seuraavan kerran tuli esteelle laukassa, Suoma osasi keskittyä paremmin.
-Nyt se on paremmin kuulolla. Heti, kun sä huomaat, että se rupeaa sooloilemaan tai lakkaa kuuntelemasta, tee puolipidätteitä, ja voit tehdä ihan reilusti sen kanssa.
Sofie käytti taktiikkaa muutaman kerran tunnin aikana ja se näytti toimivan.
-Tuota kannattaa sitten käyttää aina muutenkin, kun menet sillä omatoimisesti, jotta se tietää, että “hei, nyt tehdään hommia, kuuntele minua”.
Kun olimme hypänneet pariin kertaan saman radan, nostin esteiden korkeutta ja tein kahdesta viimeisestä n.50cm pystyjä. Sofie lähestyi sarjaa samaan tapaan, mutta Suoma ilmoitti, että nyt pitää mennä lujempaa, ja se ryösti hiukan. Sofie hallitsi tilanteen kuitenkin hyvin puolipidätteillä ja sai ponin jälleen kuulolle.
-Hyvä, Sofie!
Rata alkoi pian sujua kuin vettä vain ponin huomatessa, että sen oli ihan turha ruveta ketkuilemaan. Sen vuoksi päätimme ruveta harjoittelemaan jotain ihan uutta.
-Me voitaisiin testailla vähän laukanvaihtoa esteellä. Se on ihan fine, jos se ei onnistu vielä tänään, mutta kehitetään sitä tänään niin, että sulla on pohjaa siihen, josta on hyvä jatkaa, selitin.
Sofien levähtäessa käynnissä Suoman kanssa, siirsin yhden pystyistä keskelle maneesia.
-Tämä este on nyt kahdeksikon keskikohta. Ja silloin kun ravaa kevennetysti kahdeksikkoa, niin keskellä pitää..?
-Vaihtaa kevennys, Sofie vastasi.
-Oikein. Ja kun laukkaa kahdeksikkoa, niin keskellä pitää tehdä..?
-Laukanvaihto, jotta sisäjalka johtaa.
-Just, hyvä, kehuin.
Ohjeistin Sofielle apuja ja katsoimme ensin, kuinka hän teki laukanvaihtoja sileällä. Ne sujuivat melko hyvin, useimmiten Suoma totteli vasta toisella pyynnöllä. Kun se alkoi sujua hiukan paremmin, siirryimme laukassa kahdeksikolle.
-Voit ensin hypätä miettimättä sen enempää sitä vaihtoa, tässä kahdeksikolla se tulee helposti luonnostaan. Muista katsoa menosuuntaan ajoissa.
Sofie tuli esteelle, Suoma loikkasi nätisti ja tuli alas oikeassa laukassa.
-Hyvä! Ja tule vaan vielä uudestaan, reippaassa laukassa ja laske, 1, 2, 3, 4 ja katse! Suoma hyppäsi jälleen nätisti.
-Okei, nyt on voidaan aloitella loppuraveja, Suoma on ollut tosi hienona tänään. Ja tosiaan tätä kahdeksikkoharjoitusta voit tehdä itsenäisestikin, mutta hirveästi uusia juttuja ei kannata ruveta opettelemaan, ettei tule virheellisinä, selittelin Sofien ravatessa uralla.
Loppukäynneissä ratsukko näytti väsyneeltä ja tyytyväiseltä.
Tein maneesiin ensin ristikkosarjan. Jokaisen esteen väliin mahtui noin neljä laukkaa. Oli hyvä aloittaa niin, jotta Sofie voisi tarvittaessa tehdä väliin voltin.
Kun olin pystyttänyt esteet, siirryin katsomaan laukannostoja. Suoma nosti hienosti pyörivän laukan ja Sofie piti sen yllä. He menivät molempiin suuntiin ja harjoittelivat sitten ympyrällä. Pyysin heitä tekemään muutamia laukanvaihtoja ja vietimme hetken niitä hioen.
Kun ratsukko oli valmis, siirryimme sarjalle. Suoma lähti innoissaan eteen ja rynni hiukan väärässä laukassa.
-Tee välissä pidätteitä, ohjeistin. -Ja vaihda laukka.
Pienellä säädöllä Sofie sai laukan vaihtumaan ja suuntasi sarjalle uudestaan. Suoma viuhkaisi hiukan hännällään, kun se joutui töihin. Nyt se hyppäsi kuitenkin hienommin, ensimmäinen este meni hiukan hassusti, mutta loput kaksi sujuivat oikein hienosti.
Seuraavaksi teimme erilaisia kokeiluja. Pyysin Sofieta tulemaan ensimmäiselle esteelle ravissa ja antamaan Suoman nostaa laukan sen jälkeen. Se toimi hyvin. Kun Sofie sitten seuraavan kerran tuli esteelle laukassa, Suoma osasi keskittyä paremmin.
-Nyt se on paremmin kuulolla. Heti, kun sä huomaat, että se rupeaa sooloilemaan tai lakkaa kuuntelemasta, tee puolipidätteitä, ja voit tehdä ihan reilusti sen kanssa.
Sofie käytti taktiikkaa muutaman kerran tunnin aikana ja se näytti toimivan.
-Tuota kannattaa sitten käyttää aina muutenkin, kun menet sillä omatoimisesti, jotta se tietää, että “hei, nyt tehdään hommia, kuuntele minua”.
Kun olimme hypänneet pariin kertaan saman radan, nostin esteiden korkeutta ja tein kahdesta viimeisestä n.50cm pystyjä. Sofie lähestyi sarjaa samaan tapaan, mutta Suoma ilmoitti, että nyt pitää mennä lujempaa, ja se ryösti hiukan. Sofie hallitsi tilanteen kuitenkin hyvin puolipidätteillä ja sai ponin jälleen kuulolle.
-Hyvä, Sofie!
Rata alkoi pian sujua kuin vettä vain ponin huomatessa, että sen oli ihan turha ruveta ketkuilemaan. Sen vuoksi päätimme ruveta harjoittelemaan jotain ihan uutta.
-Me voitaisiin testailla vähän laukanvaihtoa esteellä. Se on ihan fine, jos se ei onnistu vielä tänään, mutta kehitetään sitä tänään niin, että sulla on pohjaa siihen, josta on hyvä jatkaa, selitin.
Sofien levähtäessa käynnissä Suoman kanssa, siirsin yhden pystyistä keskelle maneesia.
-Tämä este on nyt kahdeksikon keskikohta. Ja silloin kun ravaa kevennetysti kahdeksikkoa, niin keskellä pitää..?
-Vaihtaa kevennys, Sofie vastasi.
-Oikein. Ja kun laukkaa kahdeksikkoa, niin keskellä pitää tehdä..?
-Laukanvaihto, jotta sisäjalka johtaa.
-Just, hyvä, kehuin.
Ohjeistin Sofielle apuja ja katsoimme ensin, kuinka hän teki laukanvaihtoja sileällä. Ne sujuivat melko hyvin, useimmiten Suoma totteli vasta toisella pyynnöllä. Kun se alkoi sujua hiukan paremmin, siirryimme laukassa kahdeksikolle.
-Voit ensin hypätä miettimättä sen enempää sitä vaihtoa, tässä kahdeksikolla se tulee helposti luonnostaan. Muista katsoa menosuuntaan ajoissa.
Sofie tuli esteelle, Suoma loikkasi nätisti ja tuli alas oikeassa laukassa.
-Hyvä! Ja tule vaan vielä uudestaan, reippaassa laukassa ja laske, 1, 2, 3, 4 ja katse! Suoma hyppäsi jälleen nätisti.
-Okei, nyt on voidaan aloitella loppuraveja, Suoma on ollut tosi hienona tänään. Ja tosiaan tätä kahdeksikkoharjoitusta voit tehdä itsenäisestikin, mutta hirveästi uusia juttuja ei kannata ruveta opettelemaan, ettei tule virheellisinä, selittelin Sofien ravatessa uralla.
Loppukäynneissä ratsukko näytti väsyneeltä ja tyytyväiseltä.
Kesäkuun ryhmätunti:
Aada - Valdemar
Sofie - Levi
Nelli - Vinski
Iina - Sohvi
Hilda - Suoma
Opettajana Tiia (menee Puccilla)
Aada - Valdemar
Sofie - Levi
Nelli - Vinski
Iina - Sohvi
Hilda - Suoma
Opettajana Tiia (menee Puccilla)
-Tänään pidetään hauskaa ja poneillaan! Kuka ei haluaisi palata ponin selkään aina välillä?
Tytöt istuivat ratsujensa selässä kaarrossa.
-Meillä on vähän erikoisohjelmaa tän kauden vikan tunnin kunniaksi! Ensin käydään maastossa ja sitten suunnataan rannalle ja käydään kahlauttamassa poneja.
Tytöt näyttivät innostuneilta ja jännittyneiltä.
-Let’s go!
Lähdimme Mansikkamäkitarhan ohi suureen metsään. Menimme käyntiä ja ravia hiekkateillä, ja laukkasimme kovaa vauhtia erään ylämäen ylös. Ponit olivat innoissaan ja pärskivät tyytyväisinä.
Kaarsimme jälleen tallia kohti ja tulimme Helmilampea kiertävälle tielle, jossa ravasimme. Siitä suuntasimme kohti hiekkarantaa, jossa muutamat halukkaat ottivat laukkakisan. Kaikki ponit tykkäsivät vedestä pienten alkusäpsähdyksien jälkeen. Pucci marssi veteen pää pystyssä ravaten, ja melkein tipuin järveen. Suoma kuopsutti hiekkaa järven pohjasta ja Levi roiskutti vettä kavioillaan.
Palasimme tallille yhtenä hymynä.
Tytöt istuivat ratsujensa selässä kaarrossa.
-Meillä on vähän erikoisohjelmaa tän kauden vikan tunnin kunniaksi! Ensin käydään maastossa ja sitten suunnataan rannalle ja käydään kahlauttamassa poneja.
Tytöt näyttivät innostuneilta ja jännittyneiltä.
-Let’s go!
Lähdimme Mansikkamäkitarhan ohi suureen metsään. Menimme käyntiä ja ravia hiekkateillä, ja laukkasimme kovaa vauhtia erään ylämäen ylös. Ponit olivat innoissaan ja pärskivät tyytyväisinä.
Kaarsimme jälleen tallia kohti ja tulimme Helmilampea kiertävälle tielle, jossa ravasimme. Siitä suuntasimme kohti hiekkarantaa, jossa muutamat halukkaat ottivat laukkakisan. Kaikki ponit tykkäsivät vedestä pienten alkusäpsähdyksien jälkeen. Pucci marssi veteen pää pystyssä ravaten, ja melkein tipuin järveen. Suoma kuopsutti hiekkaa järven pohjasta ja Levi roiskutti vettä kavioillaan.
Palasimme tallille yhtenä hymynä.
Toukokuun ryhmätunti:
Aada - Chippu
Sofie - Pucci
Nelli - Zeze
Iina - Totti
Hilda - Jere
Opettajana Tiia
Aada - Chippu
Sofie - Pucci
Nelli - Zeze
Iina - Totti
Hilda - Jere
Opettajana Tiia
-Tänään palaillaan perusasioihin. Hevosjaoissa on tehty muutoksia, kuten varmaan olettekin jo huomanneet, selitin kentän keskeltä.
Iltapäivän aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Lämpöä oli ulkona enemmän kuin moneen viikkoon, ja ratsastajat olivat luopuneet paksuista toppatakeistaan. Monella oli yllään fleece, joillain pitkähihainen collegepaita. Koivuissa oli kirkkaanvihreät, pienet lehdet. Kesä oli tulossa.
-Vaihdoin siis Puccin ja Chipun päittäin, koska viime tunnilla näytti siltä, että sitä voisi olla hyvä kokeilla, kertoilin alkukäyntien aikana. -Nellillä on Zeze, joka on tosi kiva, mutta vähän reippaampi kuin aiemmat hevoset, mitä olen sulle laittanut, sanoin Nellille. -Iinalle laitoin Totin. Aikaisemmin sulla on ollut tosi helppoja hevosia, ja on Tottikin kyllä kiltti, mutta ajattelin nostaa ihan vähäsen rimaa. Hilda onkin uutena tulokkaana tässä ryhmässä, joten Jere on hyvä luottoratsu tähän. Se varmasti tuntuu paljon Tahvoa isommalta, mutta toimii samalla tavalla, saattaa olla helpompikin.
Kaikki hevoset kulkivat rentoina ja kaula pitkänä, rauhoittava auringon lämpö hiveli niiden kiiltäviä karvapeitteitä. Kun alkukäyntejä oli menty noin kymmenisen minuuttia kumpaankin suuntaan, pyysin tyttöjä keräämään ohjat. Hetken käynnin jälkeen pyysin heitä nostamaan ravin. Hevoset alkoivat heräillä horroksestaan. Zeze kantoi itsensä heti kuuliaisesti. Muut hevoset tarvitsivat hiukan rohkaisua ja saivatkin sitä. Tytöt olivat jo sen verran taitavia, että saivat hevoset hienosti koottua. Pyysin heitä tekemään itsenäisesti ravissa ympyröitä, ensin suurehkoja ja sitten pienempiä.
Aada näytti ratsastavan harmoniassa Chipun kanssa, vaikka hevonen näyttikin hiukan ujolta silloin tällöin. Sofie ja Puccikin tulivat toimeen keskenään. Sofie osasi olla tarpeeksi topakka ja tarpeeksi armollinen, ja Pucci näytti nauttivan menosta. Hildalla ja Jerellä sujui myös mallikkaasti. Nellillä oli hiukan haasteita Totin ison ravin kanssa. Totin ravi oli hölskyttävä, mutta hieman tahmea. Siihen jos johonkin oli hankala keventää.
-Lisää tempoa, muista pohje ja ääni, ohjeistin.
Pikku hiljaa Nelli alkoi tottua rytmiin ja sai kevennyksestä kiinni.
Nostimme laukan. Jokainen hevonen nosti sen mielellään. Kaikkien kulkivat rauhallisina ja rentoina, iltapäivän aurinko näytti väsyttävän hevosia hiukan.
-Jaha, lyhennetääs sitten vähäsen, voitte tehdä taas melko itsenäisesti puolipidätteitä ja ympyröitä, sanoin ja jäin tarkastelemaan ratsukkojen työskentelyä. Kaikki näytti sujuvan rauhallisesti, kunnes yhdessä kulmassa Chippu säikähti jotakin ja pysähtyi. Aada liusui hevosen kaulalle, satulan etupuolelle, ja hetken näytti siltä kuin hän mätkähtäisi maahan. Chippu jäi onneksi paikoilleen ja nosti päänsä, joten Aada sai itsensä takaisin satulaan.
-Kaikki hyvin?, kysäisin.
Aada nyökytteli hieman hämmentyneenä, mutta nosti lempeästi uudelleen laukan. Hän työskenteli Chipun kanssa hyvin yhteen.
Laukkasimme vielä toiseen suuntaan hetken, jonka jälkeen pyysin tyttöjä siirtämään hevoset käyntiin. Ne venyttivät kaulojaan ja pärskivät rentoina.
-Tähän asti on mennyt tosi hyvin, sanoin. -Seuraavaksi tehdäänkin jotain hiukan haastavampaa, eli kaikkien rakastamaa harjoitusravia.
Osa tytöistä näytti hieman huolestuneilta.
-Tiedän, että osa teistä osaa sen homman jo, mutta tarkistan vain, josko siinä olisi jotakin hiomista. Nostakaapa vain temmokas ravi ja istukaa sitten satulaan. Takamukset rentoina!
Yksitellen hevoset nostivat ravin. Kaikilla tytöillä näytti olevan jonkin verran vaikeuksia. Iina hölskyi Totin isossa ravissa.
Harjoittelimme lopputunnin harjoitusravia ja teimme myös laukannostotehtäviä. Tuni sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Ainakin vaikutti siltä, että kaikille jäi hyvä fiilis.
Iltapäivän aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Lämpöä oli ulkona enemmän kuin moneen viikkoon, ja ratsastajat olivat luopuneet paksuista toppatakeistaan. Monella oli yllään fleece, joillain pitkähihainen collegepaita. Koivuissa oli kirkkaanvihreät, pienet lehdet. Kesä oli tulossa.
-Vaihdoin siis Puccin ja Chipun päittäin, koska viime tunnilla näytti siltä, että sitä voisi olla hyvä kokeilla, kertoilin alkukäyntien aikana. -Nellillä on Zeze, joka on tosi kiva, mutta vähän reippaampi kuin aiemmat hevoset, mitä olen sulle laittanut, sanoin Nellille. -Iinalle laitoin Totin. Aikaisemmin sulla on ollut tosi helppoja hevosia, ja on Tottikin kyllä kiltti, mutta ajattelin nostaa ihan vähäsen rimaa. Hilda onkin uutena tulokkaana tässä ryhmässä, joten Jere on hyvä luottoratsu tähän. Se varmasti tuntuu paljon Tahvoa isommalta, mutta toimii samalla tavalla, saattaa olla helpompikin.
Kaikki hevoset kulkivat rentoina ja kaula pitkänä, rauhoittava auringon lämpö hiveli niiden kiiltäviä karvapeitteitä. Kun alkukäyntejä oli menty noin kymmenisen minuuttia kumpaankin suuntaan, pyysin tyttöjä keräämään ohjat. Hetken käynnin jälkeen pyysin heitä nostamaan ravin. Hevoset alkoivat heräillä horroksestaan. Zeze kantoi itsensä heti kuuliaisesti. Muut hevoset tarvitsivat hiukan rohkaisua ja saivatkin sitä. Tytöt olivat jo sen verran taitavia, että saivat hevoset hienosti koottua. Pyysin heitä tekemään itsenäisesti ravissa ympyröitä, ensin suurehkoja ja sitten pienempiä.
Aada näytti ratsastavan harmoniassa Chipun kanssa, vaikka hevonen näyttikin hiukan ujolta silloin tällöin. Sofie ja Puccikin tulivat toimeen keskenään. Sofie osasi olla tarpeeksi topakka ja tarpeeksi armollinen, ja Pucci näytti nauttivan menosta. Hildalla ja Jerellä sujui myös mallikkaasti. Nellillä oli hiukan haasteita Totin ison ravin kanssa. Totin ravi oli hölskyttävä, mutta hieman tahmea. Siihen jos johonkin oli hankala keventää.
-Lisää tempoa, muista pohje ja ääni, ohjeistin.
Pikku hiljaa Nelli alkoi tottua rytmiin ja sai kevennyksestä kiinni.
Nostimme laukan. Jokainen hevonen nosti sen mielellään. Kaikkien kulkivat rauhallisina ja rentoina, iltapäivän aurinko näytti väsyttävän hevosia hiukan.
-Jaha, lyhennetääs sitten vähäsen, voitte tehdä taas melko itsenäisesti puolipidätteitä ja ympyröitä, sanoin ja jäin tarkastelemaan ratsukkojen työskentelyä. Kaikki näytti sujuvan rauhallisesti, kunnes yhdessä kulmassa Chippu säikähti jotakin ja pysähtyi. Aada liusui hevosen kaulalle, satulan etupuolelle, ja hetken näytti siltä kuin hän mätkähtäisi maahan. Chippu jäi onneksi paikoilleen ja nosti päänsä, joten Aada sai itsensä takaisin satulaan.
-Kaikki hyvin?, kysäisin.
Aada nyökytteli hieman hämmentyneenä, mutta nosti lempeästi uudelleen laukan. Hän työskenteli Chipun kanssa hyvin yhteen.
Laukkasimme vielä toiseen suuntaan hetken, jonka jälkeen pyysin tyttöjä siirtämään hevoset käyntiin. Ne venyttivät kaulojaan ja pärskivät rentoina.
-Tähän asti on mennyt tosi hyvin, sanoin. -Seuraavaksi tehdäänkin jotain hiukan haastavampaa, eli kaikkien rakastamaa harjoitusravia.
Osa tytöistä näytti hieman huolestuneilta.
-Tiedän, että osa teistä osaa sen homman jo, mutta tarkistan vain, josko siinä olisi jotakin hiomista. Nostakaapa vain temmokas ravi ja istukaa sitten satulaan. Takamukset rentoina!
Yksitellen hevoset nostivat ravin. Kaikilla tytöillä näytti olevan jonkin verran vaikeuksia. Iina hölskyi Totin isossa ravissa.
Harjoittelimme lopputunnin harjoitusravia ja teimme myös laukannostotehtäviä. Tuni sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Ainakin vaikutti siltä, että kaikille jäi hyvä fiilis.
Kaislan yksityistunti 7.5.20
Kaisla - Armas
Opettajana Tiia
Tunnin ajankohta: klo 11-
Kaisla - Armas
Opettajana Tiia
Tunnin ajankohta: klo 11-
Aamu oli kirkas, kirpeä ja viileä, mutta auringonpaiste kertoi, että pian lämpenisi. Tunti pidettiin kentällä. Kaisla ja Armas kävelivät alkukäyntejä rauhallisesti. Armas näytti hieman väsyneeltä, se löntysteli kaula pitkänä ja ummisti välillä silmiään. Poni näytti selvästi olevan virkistyksen tarpeessa. Juttelin alkukäyntien aikana Kaislan kanssa siitä, kuinka korkeita esteitä hän on hypännyt ja minkälaista tasoa. Olin pystyttänyt kentälle neljä estettä suuren kahdeksikon reitille. Tarkoituksena oli harjoitella kurveja ja kaarteesta hyppäämistä, sekä pitkiä matkoja esteiden välissä.
Pyysin Kaislaa nostamaan ravin. Armas nosti sen vastahakoisesti ja meinasi hidastaa kulmissa. Tyttö sai kuitenkin itsepäisesti pidettyä ravin ravissa. Kierroksen jälkeen poni alkoi virkistyä ja se rupesi pärskimään. Pyysin heitä ravaamaan vielä muutaman kierroksen voltteja tehden. Vaihdoimme välissä myös suunnan oikeaan kierrokseen.
Armas sai kävellä hetken ennen laukannostoja. Kokosimme ponia hieman, teimme puolipidätteitä ja vähän pysähdyksiä. Armaksen korvat alkoivat kääntyillä siihen malliin, että sen teki mieli hypätä. Pyysin Kaislaa nostamaan laukan pääty-ympyrällä, jatkavan siinä hetken ja siirtyvän sitten koko rata leikkaa toiselle pääty-ympyrälle. Armas totteli Kaislan ohjeita mielellään. Sen pää oli melko ylhäällä ja laukka melko nopeaa aluksi, mutta se pyöristyi hetken kuluttua.
-Hyvä Kaisla!
Aloitimme hyppäämisen. Esteet olivat vain 30cm korkuisia aluksi, mutta ensin tuli harjoitella kääntymiset tms.
-Muista vaihtaa laukka kahdeksikon keskellä, muistutin.
Armas lähti innokkaasti ensimmäiselle esteelle (aloitimme kahdeksikon keskeltä) ja hyppäsi sen melko pitkänä.
-Jaaha, lyhennä vähän, jotta pääset siististi seuraavalle!, huudahdin. Kaisla joutui tekemään melko voimakkaan puolipidätteen.
Armas hidasti vastahakoisesti ja viuhtaisi hännällään, mutta totteli. He lähestyivät seuraavaa estettä hieman liian tiukalla kurvilla viistossa, ja poni pääsi taas pitkäksi.
-Lyhennä samalla kun vaihdat laukan, neuvoin.
Kaisla teki työtä käskettyä, vaikka Armas olikin hieman itsepäisellä tuulella, se olisi halunnut vain hypätä. Poni ei vaihtanut laukkaa aivan heti, ja Kaisla joutui tekemään melko voimakkaita apuja. Seuraavasta hypystä tuli hieman hassu, poni hyppäsi sen jokseenkin sekavasti.
-Lyhennä kunnolla ennen viimeistä, huudahdin.
Kaisla yritti lyhentää, mutta Armas sen kuin kiihdytti ja hyppäsi senkin esteen hyvin pitkänä.
-Ohjaa uralle, sanoin ja Kaisla totteli.
-Voi jumpe, kuulin Kaislan mumisevan selästä.
-Ei haittaa, harjoitellaan tätä vielä. Jatka siinä laukassa hetki, kun sillä näyttää olevan niin paljon puhtia.
Kaisla jatkoi laukassa ja Armas alkoi pärskiä ja rauhoittua hiukan ennen pitkää.
Teimme saman harjoituksen uudelleen ja se sujui jo paremmin. Kaisla teki väliin puolipidätteitä ja poni laukkasi lopulta erittäin siivosti ja ylitti esteet kunnialla.
Nostimme esteitä hieman, ja nekin sujuivat hyvin. Teimme kahdeksikkoa myös toiseen suuntaan. Kaislalla näytti olevan kädet täynnä työtä, mutta se tuotti tulosta.
-Sehän alkoi sujua jo tosi mallikkaasti, kertoilin, kun ratsukko ravaili loppuravejaan uralla. -Kannattaa katsoa, ettei se lähdi rynnimään silloinkaan, kun menette itsenäisesti, sanoin. -Ajan kanssa tämä varmaan tulee helpommaksi ja helpommaksi. Kaisla nyökkäili.
Kymmenen minuutin loppukävelyjen jälkeen lopetimme tunnin.
Pyysin Kaislaa nostamaan ravin. Armas nosti sen vastahakoisesti ja meinasi hidastaa kulmissa. Tyttö sai kuitenkin itsepäisesti pidettyä ravin ravissa. Kierroksen jälkeen poni alkoi virkistyä ja se rupesi pärskimään. Pyysin heitä ravaamaan vielä muutaman kierroksen voltteja tehden. Vaihdoimme välissä myös suunnan oikeaan kierrokseen.
Armas sai kävellä hetken ennen laukannostoja. Kokosimme ponia hieman, teimme puolipidätteitä ja vähän pysähdyksiä. Armaksen korvat alkoivat kääntyillä siihen malliin, että sen teki mieli hypätä. Pyysin Kaislaa nostamaan laukan pääty-ympyrällä, jatkavan siinä hetken ja siirtyvän sitten koko rata leikkaa toiselle pääty-ympyrälle. Armas totteli Kaislan ohjeita mielellään. Sen pää oli melko ylhäällä ja laukka melko nopeaa aluksi, mutta se pyöristyi hetken kuluttua.
-Hyvä Kaisla!
Aloitimme hyppäämisen. Esteet olivat vain 30cm korkuisia aluksi, mutta ensin tuli harjoitella kääntymiset tms.
-Muista vaihtaa laukka kahdeksikon keskellä, muistutin.
Armas lähti innokkaasti ensimmäiselle esteelle (aloitimme kahdeksikon keskeltä) ja hyppäsi sen melko pitkänä.
-Jaaha, lyhennä vähän, jotta pääset siististi seuraavalle!, huudahdin. Kaisla joutui tekemään melko voimakkaan puolipidätteen.
Armas hidasti vastahakoisesti ja viuhtaisi hännällään, mutta totteli. He lähestyivät seuraavaa estettä hieman liian tiukalla kurvilla viistossa, ja poni pääsi taas pitkäksi.
-Lyhennä samalla kun vaihdat laukan, neuvoin.
Kaisla teki työtä käskettyä, vaikka Armas olikin hieman itsepäisellä tuulella, se olisi halunnut vain hypätä. Poni ei vaihtanut laukkaa aivan heti, ja Kaisla joutui tekemään melko voimakkaita apuja. Seuraavasta hypystä tuli hieman hassu, poni hyppäsi sen jokseenkin sekavasti.
-Lyhennä kunnolla ennen viimeistä, huudahdin.
Kaisla yritti lyhentää, mutta Armas sen kuin kiihdytti ja hyppäsi senkin esteen hyvin pitkänä.
-Ohjaa uralle, sanoin ja Kaisla totteli.
-Voi jumpe, kuulin Kaislan mumisevan selästä.
-Ei haittaa, harjoitellaan tätä vielä. Jatka siinä laukassa hetki, kun sillä näyttää olevan niin paljon puhtia.
Kaisla jatkoi laukassa ja Armas alkoi pärskiä ja rauhoittua hiukan ennen pitkää.
Teimme saman harjoituksen uudelleen ja se sujui jo paremmin. Kaisla teki väliin puolipidätteitä ja poni laukkasi lopulta erittäin siivosti ja ylitti esteet kunnialla.
Nostimme esteitä hieman, ja nekin sujuivat hyvin. Teimme kahdeksikkoa myös toiseen suuntaan. Kaislalla näytti olevan kädet täynnä työtä, mutta se tuotti tulosta.
-Sehän alkoi sujua jo tosi mallikkaasti, kertoilin, kun ratsukko ravaili loppuravejaan uralla. -Kannattaa katsoa, ettei se lähdi rynnimään silloinkaan, kun menette itsenäisesti, sanoin. -Ajan kanssa tämä varmaan tulee helpommaksi ja helpommaksi. Kaisla nyökkäili.
Kymmenen minuutin loppukävelyjen jälkeen lopetimme tunnin.
Sofien yksityistunti 18.4.20
Sofie - Suoma
Opettajana Tiia
Tunnin ajankohta: klo 14-
Sofie - Suoma
Opettajana Tiia
Tunnin ajankohta: klo 14-
Sää oli tyyni ja aurinkoinen, joten tunti pidettiin kentällä. Suoma ja Sofie ovat tehneet itsenäisesti paljon töitä yhdessä, ja sen huomasi heidän yhteistyöstään. Poni kiemurteli ensin hetken, mutta Sofie sai korjattua monia asioita itsekseen. Olimme kävelleet pitkät alkukävelyt ja aloittelimme alkuraveja.
-Usein puhutaan siitä, kuinka tärkeitä alkukäynnit ovat, mutta mielestäni alkuravit voivat olla jopa tärkeämmät. Siinä vaiheessa molemmat alkavat toden teolla keskittyä ja kuunnella toisiaan, kertoilin ja katsoin samalla, miten kaksikolla sujui.
Suoma ravasi melko nätisti, mutta Sofiella oli hiukan totuttelemista, sillä olin pyytänyt häntä pidentämään jalustimia koulutuntia varten.
-Keventäminen on näin paljon rankempaa, Sofie naurahti hengästyneenä pari kierrosta ravailtuaan.
-Tiedän, sanoin hymyillen. -Vaihdetaas sitten suunta.
Suoman pää oli ylhäällä ja selkä hieman laiskasti notkolla.
-Ennen kuin siirrymme harjoitusraviin, meidän pitää varmistaa, että se kantaa itseään kunnolla. Nyt se vähän sluibailee, huomaatko?
Sofie nyökytti.
Neuvoin Sofieta antamaan pohjetta, jotta poniin saataisiin hieman pontevuutta. Sen jälkeen teimme puolipidätteitä ja ympyröitä. Pikku hiljaa ponin selkä nousi korkeammalle ja sen niska alkoi pyöristyä kauniisti. Siinä meni kyllä hiukan aikaa ja välillä poni karkasi muodosta ja alkoi taas laiskotella. Sofie sai kuitenkin virheet korjattua ja pidettyä ponin aisoissa.
-Hyvä, Sofie! Toisilla saattaa mennä monia vuosia oppia tuo, kehuin.
Seuraavaksi pyysin Sofieta aloittamaan harjoitusravin. Harjoitusravissa istuminen ei näyttänyt tuottavan ongelmia, mutta Sofie alkoi helposti huomaamattaan jännittää olkapäitään. Sen ongelman parissa työskentelimme hetken ja se alkoikin pian sujua.
-Tähän kannattaa kiinnittää huomiota silloinkin, kun ratsastat itsenäisesti, ettei se jää tavaksi, sanoin.
-Joo, Sofie sanoi.
Sen jälkeen annoimme Suoman kävellä hetken kaula pitkänä. Se pärski ja vaikutti tyytyväiseltä. Vaihdoimme samalla jälleen suunnan.
-Miltäs on tähän mennessä tuntunut kouluratsastus?, kysyin ja juttelimme siitä hetken.
Pian nostimme jälleen ravin ja pyysin Sofieta kokoamaan Suoman jälleen niin, että se alkaisi kantaa itseään paremmin. Muutaman puolipidätteen jälkeen se onnistuikin hyvin ponilta, jolla se oli nyt tuoreessa muistissa.
-Hyvä!, kehuin. -Harjoitellaan seuraavaksi vähän laukannostoja. Tee vaikka tuon seuraavan pitkän sivun alussa nosto, sanoin. Sofie teki työtä käskettyä.
Ensin poni alkoi ravaamaan ompelukoneravia ja nosti sitten hurjan nopean ja pitkän laukan.
-Apua, Sofie naurahti ja siirsi ponin takaisin raviin.
Suoma näytti tyytyväiseltä itseensä ja pärskähti itsepäisesti.
-Jaha, sinne katosi se kouluponi, nauroin. -Tässä taitaa olla meillä työstettävää.
-Jep, Sofie sanoi.
-Tee ensi kerralla huolellinen puolipidäte ennen laukannostoa, neuvoin.
Se tepsi osittain. Itse nosto oli siistimpi, eikä poni alkanut kiitää samalla tavoin kuin aiemmin. Laukka oli kuitenkin yhä pitkä ja nopea. Sofie yritti pidättää ponia, mutta se ei tuntunut kuuntelevan.
-Pidätä ja päästä, pidätä ja päästä! Ja istu rauhassa alhaalla, neuvoin.
Suoma alkoi pikku hiljaa laukata sievemmin.
-Hyvä, sä voit aina välillä muistutella sitä niillä puolipidätteillä, sanoin ja tarkkailin kaksikon menoa. -Okei hyvä.
-Nyt me voidaan alkaa tekemään sitä samaa mitä tehtiin ravissa, eli koitetaan saada se nättiin muotoon, sanoin. -Jatka vaan niitä puolipidätteitä.
Poni alkoi olla muodossa. Se askeleet olivat kuitenkin hyvin pieniä ja laukka lyhyttä.
-Ja nyt voit antaa vähän pohjetta enemmän, mutta pidä silti sama muoto sen kanssa, älä päästä sitä valahtamaan!, muistutin.
Sofie antoi pohjetta, mutta sai kuin saikin pidettyä muodon. Suoma laukkasi nyt erittäin siististi.
-Vau Sofie! Tosi hyvää työtä! Kisoihin vaan, tuuletin kentän keskeltä. Sofie hymyili ja taputti Suomaa kaulalle.
-Pidä se hetki vielä siinä laukassa niin lopetellaan pian, ootte molemmat tehnyt tänään tosi hienosti hommia.
Loppuraveissa Suoma pärski tyytyväisenä ja ojensi kaulaansa pitkälle.
-Sä voit itsenäisestikin antaa loppuraveissa ihan reilusti ohjaa, jos on ollut rankka treeni, sillon ei oo vaaraa että se lähtis mihinkään, sanoin Sofielle.
-Mitkäs fiilikset jäi?, kysyin, kun aloitimme loppukävelyt. Juttelimme niistä hetken ja Sofie lähti sen jälkeen köpöttelemään Suoman kanssa hiekkatielle, sillä kuusi alkeistuntilaista tulivat juuri Viivin kanssa kentälle.
Sofie näytti lähtevän tunnilta hymy huulilla.
-Usein puhutaan siitä, kuinka tärkeitä alkukäynnit ovat, mutta mielestäni alkuravit voivat olla jopa tärkeämmät. Siinä vaiheessa molemmat alkavat toden teolla keskittyä ja kuunnella toisiaan, kertoilin ja katsoin samalla, miten kaksikolla sujui.
Suoma ravasi melko nätisti, mutta Sofiella oli hiukan totuttelemista, sillä olin pyytänyt häntä pidentämään jalustimia koulutuntia varten.
-Keventäminen on näin paljon rankempaa, Sofie naurahti hengästyneenä pari kierrosta ravailtuaan.
-Tiedän, sanoin hymyillen. -Vaihdetaas sitten suunta.
Suoman pää oli ylhäällä ja selkä hieman laiskasti notkolla.
-Ennen kuin siirrymme harjoitusraviin, meidän pitää varmistaa, että se kantaa itseään kunnolla. Nyt se vähän sluibailee, huomaatko?
Sofie nyökytti.
Neuvoin Sofieta antamaan pohjetta, jotta poniin saataisiin hieman pontevuutta. Sen jälkeen teimme puolipidätteitä ja ympyröitä. Pikku hiljaa ponin selkä nousi korkeammalle ja sen niska alkoi pyöristyä kauniisti. Siinä meni kyllä hiukan aikaa ja välillä poni karkasi muodosta ja alkoi taas laiskotella. Sofie sai kuitenkin virheet korjattua ja pidettyä ponin aisoissa.
-Hyvä, Sofie! Toisilla saattaa mennä monia vuosia oppia tuo, kehuin.
Seuraavaksi pyysin Sofieta aloittamaan harjoitusravin. Harjoitusravissa istuminen ei näyttänyt tuottavan ongelmia, mutta Sofie alkoi helposti huomaamattaan jännittää olkapäitään. Sen ongelman parissa työskentelimme hetken ja se alkoikin pian sujua.
-Tähän kannattaa kiinnittää huomiota silloinkin, kun ratsastat itsenäisesti, ettei se jää tavaksi, sanoin.
-Joo, Sofie sanoi.
Sen jälkeen annoimme Suoman kävellä hetken kaula pitkänä. Se pärski ja vaikutti tyytyväiseltä. Vaihdoimme samalla jälleen suunnan.
-Miltäs on tähän mennessä tuntunut kouluratsastus?, kysyin ja juttelimme siitä hetken.
Pian nostimme jälleen ravin ja pyysin Sofieta kokoamaan Suoman jälleen niin, että se alkaisi kantaa itseään paremmin. Muutaman puolipidätteen jälkeen se onnistuikin hyvin ponilta, jolla se oli nyt tuoreessa muistissa.
-Hyvä!, kehuin. -Harjoitellaan seuraavaksi vähän laukannostoja. Tee vaikka tuon seuraavan pitkän sivun alussa nosto, sanoin. Sofie teki työtä käskettyä.
Ensin poni alkoi ravaamaan ompelukoneravia ja nosti sitten hurjan nopean ja pitkän laukan.
-Apua, Sofie naurahti ja siirsi ponin takaisin raviin.
Suoma näytti tyytyväiseltä itseensä ja pärskähti itsepäisesti.
-Jaha, sinne katosi se kouluponi, nauroin. -Tässä taitaa olla meillä työstettävää.
-Jep, Sofie sanoi.
-Tee ensi kerralla huolellinen puolipidäte ennen laukannostoa, neuvoin.
Se tepsi osittain. Itse nosto oli siistimpi, eikä poni alkanut kiitää samalla tavoin kuin aiemmin. Laukka oli kuitenkin yhä pitkä ja nopea. Sofie yritti pidättää ponia, mutta se ei tuntunut kuuntelevan.
-Pidätä ja päästä, pidätä ja päästä! Ja istu rauhassa alhaalla, neuvoin.
Suoma alkoi pikku hiljaa laukata sievemmin.
-Hyvä, sä voit aina välillä muistutella sitä niillä puolipidätteillä, sanoin ja tarkkailin kaksikon menoa. -Okei hyvä.
-Nyt me voidaan alkaa tekemään sitä samaa mitä tehtiin ravissa, eli koitetaan saada se nättiin muotoon, sanoin. -Jatka vaan niitä puolipidätteitä.
Poni alkoi olla muodossa. Se askeleet olivat kuitenkin hyvin pieniä ja laukka lyhyttä.
-Ja nyt voit antaa vähän pohjetta enemmän, mutta pidä silti sama muoto sen kanssa, älä päästä sitä valahtamaan!, muistutin.
Sofie antoi pohjetta, mutta sai kuin saikin pidettyä muodon. Suoma laukkasi nyt erittäin siististi.
-Vau Sofie! Tosi hyvää työtä! Kisoihin vaan, tuuletin kentän keskeltä. Sofie hymyili ja taputti Suomaa kaulalle.
-Pidä se hetki vielä siinä laukassa niin lopetellaan pian, ootte molemmat tehnyt tänään tosi hienosti hommia.
Loppuraveissa Suoma pärski tyytyväisenä ja ojensi kaulaansa pitkälle.
-Sä voit itsenäisestikin antaa loppuraveissa ihan reilusti ohjaa, jos on ollut rankka treeni, sillon ei oo vaaraa että se lähtis mihinkään, sanoin Sofielle.
-Mitkäs fiilikset jäi?, kysyin, kun aloitimme loppukävelyt. Juttelimme niistä hetken ja Sofie lähti sen jälkeen köpöttelemään Suoman kanssa hiekkatielle, sillä kuusi alkeistuntilaista tulivat juuri Viivin kanssa kentälle.
Sofie näytti lähtevän tunnilta hymy huulilla.
Huhtikuun tunti:
Hevosjaot:
Aada - Pucci
Nelli - Impi
Sofie - Chippu
Iina - Jeremias
Paikka: Maneesi
Opettaja: Tiia
Hevosjaot:
Aada - Pucci
Nelli - Impi
Sofie - Chippu
Iina - Jeremias
Paikka: Maneesi
Opettaja: Tiia
Ratsastajat taluttivat hevosiaan muutaman kerran maneesin ympäri ja kääntyivät sitten kaartoon, josta jokainen nousi ratsaille.
-Tosiaan, viime tunnilla mentiin esteiden kuivaharjoittelua puomeilla ja tänään olisi tarkoitus hypätä. Nyt mä haluan vielä sanoa, että tehdään ihan niin kuin teistä tuntuu. Osa teistä on hypännyt aiemmin paljonkin, osa vain muutaman kerran pikkuponeilla, aloin selostaa maneesin keskeltä. Muutama matala ristikko oli jo pystytetty.
Ratsukot kävelivät tasaisin välein uralla vasempaan kierrokseen. Impi ja Jeremias näyttivät rennoilta ja roikottivat päätään pärskien. Pucci käveli reippaassa käynnissä eteenpäin pää hienoisesti ylhäällä ja korvat pystyssä. Se vilkuili pystytettyjä esteitä odottavan näköisenä. Chippu näytti hieman jännittyneeltä ja aralta kuten aina uusien ratsastajien kanssa.
-Mun toiveena kuitenkin olisi, että kaikki hyppäisi ainakin kerran. Ja mulle saa sanoa sitten ihan päin naamaa, jos ei halua, tai jos tuntuu siltä, ettei ole valmis. Viime tunnilla kaikilla meni kuitenkin tosi tosi hyvin puomeilla.
Ratsastajat nyökyttelivät hevostensa selästä.
-Teillä kaikilla on äärettömän kiltit ja yhteistyöhaluiset hevoset. Iinalla ei ole huolen häivää Jeren selässä, se on maailman kiltein poika. Ja Nelli myös, Impi on tosi tosi kiltti, se kuuntelee sua kyllä tarkkaan.
Aada ja Sofie näyttivät hieman jännittyneiltä katsoessaan minua ratsujensa selästä.
-Ei teilläkään hätää ole, sanoin hymyillen. -Chippu on vähän ujo. Sille kannattaa käyttää lempeitä apuja ja paljon ääniapuja, vinkkasin Sofielle. -Se on tosi erilainen kuin vaikkapa Suoma, kuuntelee ihan eri tavalla.
Aada ratsasti juuri ohitseni Puccilla.
-Puccikin on ihana, sanoin Aadalle. -Se tykkää hypätä ja on hevoseksi ehkä hienoisen ponimainen. Sille tarvitaan selkeitä apuja ja hyvää tahtia. Mä kyllä luulen että sä pärjäät sen kanssa.
Aada hymyili arasti, mutta hymyili kuitenkin.
-Okei, nostetaanpa sitten kevyt ravi, sanoin viimein. -Alkakaa hakea tuntumaa. Testailkaa apuja ja niiden voimakkuuksia.
Alkuravien aikana kävi niin kuin usein käy, ratsastajat rentoutuivat. He keskittyivät hevosiinsa ja keventämiseen ja alkoivat löytää yhteistä säveltä. Hetken ravailtuamme vaihdoimme suunnan.
Iina ja Nelli hymyilivät hevostensa selästä. Impi ja Jere ravailivat rentoina eteenpäin, vanhat tekijät. Aadan ja Puccin yhteistyö sujui sekin melko hyvin, mutta tyttö ponin selässä näytti hiukan vakavalta. Pucci ravasi melkoista vauhtia, ja Aadan oli pidäteltävä sitä hieman.
-Tee puolipidätteitä ja muista myödätä, sanoin Aadalle.
Sofiella ja Chipullakin näytti olevan yhteistyö vielä hiukan hakusessa. Chippu hidasti välillä ja näytti pelokkaalta. Hevonen säpsähteli aina välillä.
-Heti kun se tekee oikein, kannusta. Chippu tarvitsee paljon tukea ratsastajalta, neuvoin.
Ajattelin, että ensi tunnilla voisin kokeilla vaihtaa tyttöjen hevoset päittäin. Pucci saattaisi sopia Sofielle ja Chippu Aadalle. Itse asiassa Aada oli tainnut ratsastaa Chipulla aiemminkin ja se oli sujunut hyvin. Ehdotin asiaa tytöille ja he nyökyttelivät.
Seuraavaksi selostin laukkatehtävää sillä välin, kun tytöt tekivät laukannostoja ja tunnustelivat ratsujensa askelia.-Eli mennään koko maneesin kokoista kahdeksikkoa, jotta saadaan hepat kunnolla kuulolle esteitä varten. Muistakaa vaihtaa laukka kahdeksikon keskellä. Älkää päästäkö niitä ryöstämään liian lujaan vauhtiin, vaan pidätte ne semmoisessa sopivassa laukassa, jossa pysyy järki.
Ensimmäisenä kahdeksikkoa lähtivät tekemään Iina Jerellä ja Aada Puccilla. Annoin Aadalle luvan lähteä kahdeksikon keskeltä vasta, kun Iina oli ensimmäisen ympyrän puolivälissä, jotteivät ratsukot törmäisi toisiinsa. Kun Aada antoi Puccille lähtöavut, se ampaisi reippaasti liikkeelle, mokoma kisaponi.
-Rauhoita istunnalla. Puolipidäte, sanoin Aadalle, joka kuitenkin onnistui korjaamaan säikähtäneen istuntansa takaisin jo ennen, kuin annoin ohjeet.
-Hyvä.
Pucci hidasti laukkaa hieman närkästyneenä ja viuhtaisi hännällään ilmaa, mutta se totteli kuitenkin. Jere laukkasi keinuvaa laukkaansa edellä pää pystyssä ja häntä ylhäällä. Keskellä molemmat tytöt unohtivat ensin tehdä laukanvaihdon, mutta saivat sen korjattua pian. Toinenkin vaihto sujui hyvin, ja ratsastajat siirsivät hevosensa jälleen käyntiin
-Sehän meni hienosti. Hyvät korjaukset molemmilla.
Nelli ja Impi lähtivät seuraavaksi kahdeksikolle Sofie ja Chippu perässään. Molemmilla ratsukoilla sujui hyvin, Chippu pysyi visusti Impin perässä. Se kuunteli tarkasti myös Sofien ohjeita. Laukanvaihdot sujuivat molemmilta hyvin.
Muunsin esteiden välit sopiviksi sillä aikaa, kun ratsukot kävelivät ja ravailivat sen mukaan, miltä tuntui. Maneesin pituushalkaisijalla oli kaksi ristikkoestettä. Niiden välissä oli noin seitsemän laukka-askeleen matka.
-Okei. Tulkaahan tuolta ja nostakaa laukka lyhyellä sivulla. Sitten vaan ohjaatte reippaasti esteen keskelle. Jos tuntuu, että tarvitsee lisää aikaa esteiden väliin, voi tehdä voltin. Tulisiko Aada ja Pucci ensin?
Aada nyökkäsi ja Pucci näytti olevan samaa mieltä. Aadan annettua avut hevonen nosti reippaan laukan ja suuntasi ensimmäiselle esteelle empimättä. Se loikkasi sen yli somalla hypyllä ja suunnisti suoraan seuraavalle esteelle. Sekin ylitettiin kunnialla. Aada ohjasi hevosen ympyrälle ja siirsi sen siinä ravin kautta käyntiin.
-Hyvä Aada, kehuin.
Aada hymyili ja taputti Puccia kaulalle.
-Tulisiko Iina sieltä vaikka seuraavana?
Iina nosti laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. Jere laukkasi innokkaasti ja hyppäsi molemmat esteet suurella ilmavaralla.
-Hyvä!
Seuraavana ratsasti Nelli ja Impi. Tamman laukka oli melko hidas ja laiskanpuoleinen. Sen hypätessä kaviot hipaisivat ensimmäisen esteen puomia. Nelli kuitenkin reipasti vauhtia esteiden välissä ja sai hypättyä jo paremmin seuraavan esteen yli.
Sofie nosti laukan ja lähti ohjaamaan Chippua ensimmäiselle esteelle. Chipun pää nousi ylös ja sen korvat liikkuivat eri suuntiin.
-Mene vaan, Sofie sanoi sen selästä, mutta hieman liian myöhään. Chippu nimittäin kielsi ja Sofie liukui satulan etukaaren päälle. Chippu onneksi pysähtyi kiltisti paikoilleen ja Sofie pääsi takaisin istumaan.
-Tule uudestaan vain, Sofie, sanoin ja hymyilin rohkaisevasti.
Tyttö näytti hieman epävarmalta, mutta nosti laukan ja lähestyi estettä uudelleen.
-Hieenosti meneee, Sofie mumisi Chipulle, joka hyppäsi esteen tällä kertaa nätisti. Sofie pelasi varman päälle ja teki esteiden väliin ja teki vielä toisen ympyrän. Niin he hyppäsivät toisenkin esteen hienosti, ja Chippu pärskähti mielissään.
-Hyvä Sofie, nyt taputat sitä! Ihan mahtavaa!
Sofiekin näytti tyytyväiseltä.
Lopputunnista jokainen hyppäsi vielä pari kertaa uudelleen, joka kerralla sujui entistä paremmin. Loppuraveissa oli iloinen, helpottunut ja voitokas tunnelma.
-Teillä sujui hienosti, vaikka monella olikin ihan uudet hevoset, sanoin tytöille, kun he kävelivät loppukäyntejä. Iina ja Nelli nostivat jalustimet ylös ja löntystelivät ilman niitä.
-Miltäs tuntui?, kysyin vielä.
Moni sanoi, että aluksi oli jännittänyt hieman.
-Mä haluaisin kyllä kokeilla Puccia ens kerralla, Sofie sanoi ja taputti Chippua.
-Ja mä haluaisin Chipun selkään, Aada sanoi hymyillen.
-Onnistuu tottakai, sanoin. -Ainakin nyt on tultu kokeiltua erilaisia heppoja, sanoin. -Voitte tulla kaartoon niin lopetellaan.
-Tosiaan, viime tunnilla mentiin esteiden kuivaharjoittelua puomeilla ja tänään olisi tarkoitus hypätä. Nyt mä haluan vielä sanoa, että tehdään ihan niin kuin teistä tuntuu. Osa teistä on hypännyt aiemmin paljonkin, osa vain muutaman kerran pikkuponeilla, aloin selostaa maneesin keskeltä. Muutama matala ristikko oli jo pystytetty.
Ratsukot kävelivät tasaisin välein uralla vasempaan kierrokseen. Impi ja Jeremias näyttivät rennoilta ja roikottivat päätään pärskien. Pucci käveli reippaassa käynnissä eteenpäin pää hienoisesti ylhäällä ja korvat pystyssä. Se vilkuili pystytettyjä esteitä odottavan näköisenä. Chippu näytti hieman jännittyneeltä ja aralta kuten aina uusien ratsastajien kanssa.
-Mun toiveena kuitenkin olisi, että kaikki hyppäisi ainakin kerran. Ja mulle saa sanoa sitten ihan päin naamaa, jos ei halua, tai jos tuntuu siltä, ettei ole valmis. Viime tunnilla kaikilla meni kuitenkin tosi tosi hyvin puomeilla.
Ratsastajat nyökyttelivät hevostensa selästä.
-Teillä kaikilla on äärettömän kiltit ja yhteistyöhaluiset hevoset. Iinalla ei ole huolen häivää Jeren selässä, se on maailman kiltein poika. Ja Nelli myös, Impi on tosi tosi kiltti, se kuuntelee sua kyllä tarkkaan.
Aada ja Sofie näyttivät hieman jännittyneiltä katsoessaan minua ratsujensa selästä.
-Ei teilläkään hätää ole, sanoin hymyillen. -Chippu on vähän ujo. Sille kannattaa käyttää lempeitä apuja ja paljon ääniapuja, vinkkasin Sofielle. -Se on tosi erilainen kuin vaikkapa Suoma, kuuntelee ihan eri tavalla.
Aada ratsasti juuri ohitseni Puccilla.
-Puccikin on ihana, sanoin Aadalle. -Se tykkää hypätä ja on hevoseksi ehkä hienoisen ponimainen. Sille tarvitaan selkeitä apuja ja hyvää tahtia. Mä kyllä luulen että sä pärjäät sen kanssa.
Aada hymyili arasti, mutta hymyili kuitenkin.
-Okei, nostetaanpa sitten kevyt ravi, sanoin viimein. -Alkakaa hakea tuntumaa. Testailkaa apuja ja niiden voimakkuuksia.
Alkuravien aikana kävi niin kuin usein käy, ratsastajat rentoutuivat. He keskittyivät hevosiinsa ja keventämiseen ja alkoivat löytää yhteistä säveltä. Hetken ravailtuamme vaihdoimme suunnan.
Iina ja Nelli hymyilivät hevostensa selästä. Impi ja Jere ravailivat rentoina eteenpäin, vanhat tekijät. Aadan ja Puccin yhteistyö sujui sekin melko hyvin, mutta tyttö ponin selässä näytti hiukan vakavalta. Pucci ravasi melkoista vauhtia, ja Aadan oli pidäteltävä sitä hieman.
-Tee puolipidätteitä ja muista myödätä, sanoin Aadalle.
Sofiella ja Chipullakin näytti olevan yhteistyö vielä hiukan hakusessa. Chippu hidasti välillä ja näytti pelokkaalta. Hevonen säpsähteli aina välillä.
-Heti kun se tekee oikein, kannusta. Chippu tarvitsee paljon tukea ratsastajalta, neuvoin.
Ajattelin, että ensi tunnilla voisin kokeilla vaihtaa tyttöjen hevoset päittäin. Pucci saattaisi sopia Sofielle ja Chippu Aadalle. Itse asiassa Aada oli tainnut ratsastaa Chipulla aiemminkin ja se oli sujunut hyvin. Ehdotin asiaa tytöille ja he nyökyttelivät.
Seuraavaksi selostin laukkatehtävää sillä välin, kun tytöt tekivät laukannostoja ja tunnustelivat ratsujensa askelia.-Eli mennään koko maneesin kokoista kahdeksikkoa, jotta saadaan hepat kunnolla kuulolle esteitä varten. Muistakaa vaihtaa laukka kahdeksikon keskellä. Älkää päästäkö niitä ryöstämään liian lujaan vauhtiin, vaan pidätte ne semmoisessa sopivassa laukassa, jossa pysyy järki.
Ensimmäisenä kahdeksikkoa lähtivät tekemään Iina Jerellä ja Aada Puccilla. Annoin Aadalle luvan lähteä kahdeksikon keskeltä vasta, kun Iina oli ensimmäisen ympyrän puolivälissä, jotteivät ratsukot törmäisi toisiinsa. Kun Aada antoi Puccille lähtöavut, se ampaisi reippaasti liikkeelle, mokoma kisaponi.
-Rauhoita istunnalla. Puolipidäte, sanoin Aadalle, joka kuitenkin onnistui korjaamaan säikähtäneen istuntansa takaisin jo ennen, kuin annoin ohjeet.
-Hyvä.
Pucci hidasti laukkaa hieman närkästyneenä ja viuhtaisi hännällään ilmaa, mutta se totteli kuitenkin. Jere laukkasi keinuvaa laukkaansa edellä pää pystyssä ja häntä ylhäällä. Keskellä molemmat tytöt unohtivat ensin tehdä laukanvaihdon, mutta saivat sen korjattua pian. Toinenkin vaihto sujui hyvin, ja ratsastajat siirsivät hevosensa jälleen käyntiin
-Sehän meni hienosti. Hyvät korjaukset molemmilla.
Nelli ja Impi lähtivät seuraavaksi kahdeksikolle Sofie ja Chippu perässään. Molemmilla ratsukoilla sujui hyvin, Chippu pysyi visusti Impin perässä. Se kuunteli tarkasti myös Sofien ohjeita. Laukanvaihdot sujuivat molemmilta hyvin.
Muunsin esteiden välit sopiviksi sillä aikaa, kun ratsukot kävelivät ja ravailivat sen mukaan, miltä tuntui. Maneesin pituushalkaisijalla oli kaksi ristikkoestettä. Niiden välissä oli noin seitsemän laukka-askeleen matka.
-Okei. Tulkaahan tuolta ja nostakaa laukka lyhyellä sivulla. Sitten vaan ohjaatte reippaasti esteen keskelle. Jos tuntuu, että tarvitsee lisää aikaa esteiden väliin, voi tehdä voltin. Tulisiko Aada ja Pucci ensin?
Aada nyökkäsi ja Pucci näytti olevan samaa mieltä. Aadan annettua avut hevonen nosti reippaan laukan ja suuntasi ensimmäiselle esteelle empimättä. Se loikkasi sen yli somalla hypyllä ja suunnisti suoraan seuraavalle esteelle. Sekin ylitettiin kunnialla. Aada ohjasi hevosen ympyrälle ja siirsi sen siinä ravin kautta käyntiin.
-Hyvä Aada, kehuin.
Aada hymyili ja taputti Puccia kaulalle.
-Tulisiko Iina sieltä vaikka seuraavana?
Iina nosti laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. Jere laukkasi innokkaasti ja hyppäsi molemmat esteet suurella ilmavaralla.
-Hyvä!
Seuraavana ratsasti Nelli ja Impi. Tamman laukka oli melko hidas ja laiskanpuoleinen. Sen hypätessä kaviot hipaisivat ensimmäisen esteen puomia. Nelli kuitenkin reipasti vauhtia esteiden välissä ja sai hypättyä jo paremmin seuraavan esteen yli.
Sofie nosti laukan ja lähti ohjaamaan Chippua ensimmäiselle esteelle. Chipun pää nousi ylös ja sen korvat liikkuivat eri suuntiin.
-Mene vaan, Sofie sanoi sen selästä, mutta hieman liian myöhään. Chippu nimittäin kielsi ja Sofie liukui satulan etukaaren päälle. Chippu onneksi pysähtyi kiltisti paikoilleen ja Sofie pääsi takaisin istumaan.
-Tule uudestaan vain, Sofie, sanoin ja hymyilin rohkaisevasti.
Tyttö näytti hieman epävarmalta, mutta nosti laukan ja lähestyi estettä uudelleen.
-Hieenosti meneee, Sofie mumisi Chipulle, joka hyppäsi esteen tällä kertaa nätisti. Sofie pelasi varman päälle ja teki esteiden väliin ja teki vielä toisen ympyrän. Niin he hyppäsivät toisenkin esteen hienosti, ja Chippu pärskähti mielissään.
-Hyvä Sofie, nyt taputat sitä! Ihan mahtavaa!
Sofiekin näytti tyytyväiseltä.
Lopputunnista jokainen hyppäsi vielä pari kertaa uudelleen, joka kerralla sujui entistä paremmin. Loppuraveissa oli iloinen, helpottunut ja voitokas tunnelma.
-Teillä sujui hienosti, vaikka monella olikin ihan uudet hevoset, sanoin tytöille, kun he kävelivät loppukäyntejä. Iina ja Nelli nostivat jalustimet ylös ja löntystelivät ilman niitä.
-Miltäs tuntui?, kysyin vielä.
Moni sanoi, että aluksi oli jännittänyt hieman.
-Mä haluaisin kyllä kokeilla Puccia ens kerralla, Sofie sanoi ja taputti Chippua.
-Ja mä haluaisin Chipun selkään, Aada sanoi hymyillen.
-Onnistuu tottakai, sanoin. -Ainakin nyt on tultu kokeiltua erilaisia heppoja, sanoin. -Voitte tulla kaartoon niin lopetellaan.
TUNTIRYHMÄ 2
Tammikuu 2020 tunti:
Sofie-Jere
Aada-Tamina
Opettajana Tiia
-Aloitetaan vuosi 2020 perusjutuista, niitä ei voi harjoitella koskaan liikaa!, sanoin Sofielle ja Aadalle, jotka istuivat molemmat korkeiden ratsujensa selässä kaarrossa.
-Tänään teillä on molemmilla super kiltit hevoset, jotka tekevät mitä vaan, kun niiltä osaa vain pyytää.
-Lähdetääs kävelemään, sanoin.
Tamina ja Jere löntystelivät kiltisti kaula pitkänä alkulämmittelyissä. Sofiella näytti olevan hiukan totuttelua Jeren valtavaan käyntiin.
-Istu vain rentona istuinluiden päällä ja myötää liikettä.
Sen jälkeen aloitimme käyntitehtävän, jossa piti tehdä nurkat huolellisesti, voltti lyhyen sivun keskellä ja pitkillä sivuilla käynnin tuli olla mahdollisimman reipasta. Pitkän sivun keskellä tuli tehdä myös pysäytys.
//VIELÄ KESKEN//
Tammikuu 2020 tunti:
Sofie-Jere
Aada-Tamina
Opettajana Tiia
-Aloitetaan vuosi 2020 perusjutuista, niitä ei voi harjoitella koskaan liikaa!, sanoin Sofielle ja Aadalle, jotka istuivat molemmat korkeiden ratsujensa selässä kaarrossa.
-Tänään teillä on molemmilla super kiltit hevoset, jotka tekevät mitä vaan, kun niiltä osaa vain pyytää.
-Lähdetääs kävelemään, sanoin.
Tamina ja Jere löntystelivät kiltisti kaula pitkänä alkulämmittelyissä. Sofiella näytti olevan hiukan totuttelua Jeren valtavaan käyntiin.
-Istu vain rentona istuinluiden päällä ja myötää liikettä.
Sen jälkeen aloitimme käyntitehtävän, jossa piti tehdä nurkat huolellisesti, voltti lyhyen sivun keskellä ja pitkillä sivuilla käynnin tuli olla mahdollisimman reipasta. Pitkän sivun keskellä tuli tehdä myös pysäytys.
//VIELÄ KESKEN//
Joulukuu 2019 tunti:
Sofie - Tuure
Aada - Chippu
Opettajana Tiia
Kävelimme alkuverkat kentällä, sillä maneesissa harjoiteltiin juuri joulukatrillia varten. Tuure vaikutti olevan veikeällä ja virkeällä päällä. Välillä Sofie sai tehdä pysäytyksen tai ympyrän kahdesti, jotta hevosen sai kuulolle. Chippu käveli rauhallisesti, mutta reippaasti näyttäen niin nöyrältä ja korealta kuin aina. Kaikkien hengitys höyrysi. Itse ratsastin Mimmillä, joka totteli kiltisti, vaikka vaikuttikin hieman uniselta. Ravailimme hetken vähäsen ja otimme pikkupätkät laukkaa.
Varmistin vielä, että kaikilla oli tarpeeksi päällä ennen kuin lähdimme kentältä.
Lähdimme tallilta ensin kohti rantaa, jossa otimme ensimmäisen pienen laukkapätkän. Chippu juoksi innoissaan häntä pystyssä ja Tuure nosti päätään kiihdyttäen hieman liikaakin. Sofie sai kuitenkin pysäytettyä hevosen nauraen, Rannalta jatkoimme joenvierustaa pitkin Helmilammelle, jonka kiersimme mökin kautta. Lammenvierustiellä otimme ravia. Sen toisesta päästä jatkoimme lenkkiä syvemmälle metsään. Reitti kulki hiekkatietä pitkin, mikä mahdollisti pienet laukka- ja ravipätkät silloin tällöin. Maa oli melko kuiva ja pehmeä lumien sulettua pois, joten käväisimme hyppyradalla ja hyppäsimme muutaman matalan maastoesteen. Se sujui hyvin. Juttelimme lumesta ja tulimme siihen tulokseen, että joulujuhlassa on aivan pakko olla lunta. Säätiedotus oli kuulemma lupaillut hyvää. Lähdimme maastoreiteiltä pienempää polkua pitkin kohti tallia. Polku kulki laidunten ohi maneesin viereen. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä. Takanamme oli erittäin onnistunut maastoretki.
Sofie - Tuure
Aada - Chippu
Opettajana Tiia
Kävelimme alkuverkat kentällä, sillä maneesissa harjoiteltiin juuri joulukatrillia varten. Tuure vaikutti olevan veikeällä ja virkeällä päällä. Välillä Sofie sai tehdä pysäytyksen tai ympyrän kahdesti, jotta hevosen sai kuulolle. Chippu käveli rauhallisesti, mutta reippaasti näyttäen niin nöyrältä ja korealta kuin aina. Kaikkien hengitys höyrysi. Itse ratsastin Mimmillä, joka totteli kiltisti, vaikka vaikuttikin hieman uniselta. Ravailimme hetken vähäsen ja otimme pikkupätkät laukkaa.
Varmistin vielä, että kaikilla oli tarpeeksi päällä ennen kuin lähdimme kentältä.
Lähdimme tallilta ensin kohti rantaa, jossa otimme ensimmäisen pienen laukkapätkän. Chippu juoksi innoissaan häntä pystyssä ja Tuure nosti päätään kiihdyttäen hieman liikaakin. Sofie sai kuitenkin pysäytettyä hevosen nauraen, Rannalta jatkoimme joenvierustaa pitkin Helmilammelle, jonka kiersimme mökin kautta. Lammenvierustiellä otimme ravia. Sen toisesta päästä jatkoimme lenkkiä syvemmälle metsään. Reitti kulki hiekkatietä pitkin, mikä mahdollisti pienet laukka- ja ravipätkät silloin tällöin. Maa oli melko kuiva ja pehmeä lumien sulettua pois, joten käväisimme hyppyradalla ja hyppäsimme muutaman matalan maastoesteen. Se sujui hyvin. Juttelimme lumesta ja tulimme siihen tulokseen, että joulujuhlassa on aivan pakko olla lunta. Säätiedotus oli kuulemma lupaillut hyvää. Lähdimme maastoreiteiltä pienempää polkua pitkin kohti tallia. Polku kulki laidunten ohi maneesin viereen. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä. Takanamme oli erittäin onnistunut maastoretki.
Marraskuu 2019 tunti:
Tuntilista:
Anna- Vinski
Sofie - Armas
Opettajana Tiia
Tunti pidettiin jälleen maneesissa, sillä kenttä oli hyvin mutainen. Aloitimme tietenkin alkuverkoilla, joiden aikana Armas kulki riiputtaen päätään ja Vinski pää pystyssä hieman kiemurrellen, sillä se ei tykkää kulkea uralla.
Selitin Annalle, että Vinskille on näytettävä selvät sävelet heti aluksi.
-Armakseen saisi laittaa hiukan vauhtia, kehotin Sofielle.
Teimme sen jälkeen muutamia tehtäviä ravissa ja laukassa, jonka aikana aloin pystyttää esteitä. Sofie aloitti Armaksella. Hän lähestyi estettä hitaassa laukassa.
-Anna vain pohjetta!
Laukka ei kuitenkaan ehtinyt kovin paljoa kohentua, vaan Armas kielsi. Sofie horjahti, mutta pysyi selässä. Pyysin häntä tulemaan uudestaan lisävauhdin kanssa, ja hän teki työtä käskettyä. Nyt laukkaan tuli hieman enemmän vauhtia. Armas huiskaisi hännällään. Ponia ei kai olisi oikein huvittunut tehdä töitä tänään, ehkäpä se oli väsynyt. Ennen estettä Armas lyhensi askeliaan, nosti päänsä korkealle ja kielsi vinosti tiputtaen Sofien maahan. Tyttö tippui kyljelleen.
-Sattuiko?, kysyin. Anna oli pysäyttänyt Vinskin ja Armas ravasi laiskasti kentällä.
Sofie oli hieman hämillään, mutta vastasi:-Ei, ei...
Autoin hänet ylös. Sofie näytti säikähtäneeltä ja pudisteli maneesin pohjahiekkaa housuistaan.
-Kyllä siihen mustelma tulee, Sofie sanoi ja katsoi lationsa oikeaa puolta.
-No hyvä, jos ei sattunut. Haluatko jatkaa?
Sofie vilkaisi Armasta, joka oli nyt pysähtynyt ja näytti miltei nukkuvan.
-Juu, hän sanoi.
-Hyvä. Muista sanoa, jos alkaa tuntua epämiellyttävältä!
Sofie nyökkäsi. Autoin hänet takaisin Armaksen selkään. Pyysin Sofieta menemään ympyrälle maneesin päähän, jossa hän voisi työstää laukkaa, jotta saisi Armaksen enemmän kuulolle. Annoin hänelle myös hieman pidemmän raipan.
Sitten pyysin Annaa hyppäämään radan Vinskillä. Vinskin laukka oli reipas ja hiukan pompottava, mutta Anna istui hyvin. Hän tuli ensimmäiselle esteelle hienosti lähestyen, mutta Vinski kielsi. Anna pysyi selässä.
-Säikähditkö Sofien puolesta, kysyin.
-Ehkä, Anna mumisi.
-Se on ihan luonnollista, että pelkäät itsellesi käyvän samoin. Haluaisitko tulla vielä uudestaan. Hengität ja pysyt varmana.
Anna nyökkäsi ja hyppäsi esteen uudelleen ja sitten toisen perään. Vinski hyppeli nätisti.
-Hyvä Anna!
Vilkaisin sivusilmällä Sofien työskentelyä maneesin toisessa päässä. Hänellä näytti sujuvan jo paremmin, joten pyysin hänet takaisin esteille. Armas näytti olevan nyt paremmin kuulolla ja herkempi avuille. Anna nosti laukan ja sai ponin hyppäämään esteet vallan mainiosti.
Jatkoimme hyppäämistä hioen samalla pikkujuttuja, kuten istuntaa ja käsiä esteellä. Molemmilla sujui lopputunti mainiosti.
Lopuksi ravasimme muutaman kierroksen ja aloitimme loppukäynnit. Molemmilla tytöillä oli hymy huulillaan.
Tuntilista:
Anna- Vinski
Sofie - Armas
Opettajana Tiia
Tunti pidettiin jälleen maneesissa, sillä kenttä oli hyvin mutainen. Aloitimme tietenkin alkuverkoilla, joiden aikana Armas kulki riiputtaen päätään ja Vinski pää pystyssä hieman kiemurrellen, sillä se ei tykkää kulkea uralla.
Selitin Annalle, että Vinskille on näytettävä selvät sävelet heti aluksi.
-Armakseen saisi laittaa hiukan vauhtia, kehotin Sofielle.
Teimme sen jälkeen muutamia tehtäviä ravissa ja laukassa, jonka aikana aloin pystyttää esteitä. Sofie aloitti Armaksella. Hän lähestyi estettä hitaassa laukassa.
-Anna vain pohjetta!
Laukka ei kuitenkaan ehtinyt kovin paljoa kohentua, vaan Armas kielsi. Sofie horjahti, mutta pysyi selässä. Pyysin häntä tulemaan uudestaan lisävauhdin kanssa, ja hän teki työtä käskettyä. Nyt laukkaan tuli hieman enemmän vauhtia. Armas huiskaisi hännällään. Ponia ei kai olisi oikein huvittunut tehdä töitä tänään, ehkäpä se oli väsynyt. Ennen estettä Armas lyhensi askeliaan, nosti päänsä korkealle ja kielsi vinosti tiputtaen Sofien maahan. Tyttö tippui kyljelleen.
-Sattuiko?, kysyin. Anna oli pysäyttänyt Vinskin ja Armas ravasi laiskasti kentällä.
Sofie oli hieman hämillään, mutta vastasi:-Ei, ei...
Autoin hänet ylös. Sofie näytti säikähtäneeltä ja pudisteli maneesin pohjahiekkaa housuistaan.
-Kyllä siihen mustelma tulee, Sofie sanoi ja katsoi lationsa oikeaa puolta.
-No hyvä, jos ei sattunut. Haluatko jatkaa?
Sofie vilkaisi Armasta, joka oli nyt pysähtynyt ja näytti miltei nukkuvan.
-Juu, hän sanoi.
-Hyvä. Muista sanoa, jos alkaa tuntua epämiellyttävältä!
Sofie nyökkäsi. Autoin hänet takaisin Armaksen selkään. Pyysin Sofieta menemään ympyrälle maneesin päähän, jossa hän voisi työstää laukkaa, jotta saisi Armaksen enemmän kuulolle. Annoin hänelle myös hieman pidemmän raipan.
Sitten pyysin Annaa hyppäämään radan Vinskillä. Vinskin laukka oli reipas ja hiukan pompottava, mutta Anna istui hyvin. Hän tuli ensimmäiselle esteelle hienosti lähestyen, mutta Vinski kielsi. Anna pysyi selässä.
-Säikähditkö Sofien puolesta, kysyin.
-Ehkä, Anna mumisi.
-Se on ihan luonnollista, että pelkäät itsellesi käyvän samoin. Haluaisitko tulla vielä uudestaan. Hengität ja pysyt varmana.
Anna nyökkäsi ja hyppäsi esteen uudelleen ja sitten toisen perään. Vinski hyppeli nätisti.
-Hyvä Anna!
Vilkaisin sivusilmällä Sofien työskentelyä maneesin toisessa päässä. Hänellä näytti sujuvan jo paremmin, joten pyysin hänet takaisin esteille. Armas näytti olevan nyt paremmin kuulolla ja herkempi avuille. Anna nosti laukan ja sai ponin hyppäämään esteet vallan mainiosti.
Jatkoimme hyppäämistä hioen samalla pikkujuttuja, kuten istuntaa ja käsiä esteellä. Molemmilla sujui lopputunti mainiosti.
Lopuksi ravasimme muutaman kierroksen ja aloitimme loppukäynnit. Molemmilla tytöillä oli hymy huulillaan.
Lokakuu 2019 tunti:
Tuntilista:
Anna- Impi
Sofie - Pamela
Sateen vuoksi tunti pidettiin maneesissa. Tapasin ensi kertaa Sofien, ja juttelimme taluttaessamme hevosia maneesissa siitä, minkälaista kokemusta hänellä on ja minkälaisilla hevosilla hän on ennen ratsastanut. Tytöt nousivat ratsaille ja jatkoimme alkukäyntejä sieltä käsin. Impin ja Annan yhteistyö näytti sujuvan hyvin jo alkukäynneissä, samoin Sofien ja Pamelan. Pamela löntysteli rauhallisesti uralla pärskien hymyilevä Sofie selässään. Impi taas käveli reippaasti ja alkoi tehdä maltillisesti tehtävää, jonka aloitimme. Tehtävässä piti tehdä voltti jokaiseen kulmaan ja pysähtyä jokaisen sivun keskellä. Pamela pysähtyi kiltisi, mutta tykkäsi oikoa kulmissa ja ympyröillä se ei oikein keskittynyt.
-Tuo oli ennemminkin rusina, huomautin. -Ota hieman lyhyemmät ohjat ja käytä enemmän sisäpohjetta.
Sofie teki työtä käskettyä. Pamela nosti hiukan päätään ja huiskaisi hännällään, kun se joutui töihin.
-Se tuntuu olevan aina lomalla, sanoin. -Pamelan kanssa täytyy olla päättäväinen.
Impi näytti keskittyvän hyvin. Vaihdoimme suunnan ja teimme tehtävää vielä hetken.
Aloimme työstämään ravia. Laitoin kentälle tötsät pitkille sivuille. Niillä ravin piti olla mahdollisimman surta, lennokasta ja nopeaa. Lyhyillä sivuilla taas oli ravin tahtia hidastettava lyhyemmäksi ja pienemmäksi. Luonnostaan pienen ravin omaava Impi nosti heti sievän, pienen ravin. Ohjeistin Annaa käyttämään reippaasti apuja pitkillä sivuilla, sillä Impin (vaikka nätisti menikin) ravia piti saada hiukan isommaksi. Pamela nosti kiltisti ravin ja toimi hyvin, kun Sofie muistutti sitä temmosta. Siirtymisten tuli olla tarkkoja, mutta ne paranivat molemmilla koko ajan. Impi oli hieman hankala saada lennokkaaseen ja isoon raviin, mutta kahdella viimeisellä kerralla se sujui oikein hyvin.
Nostimme laukan. Teimme ympyröitä ja temmonvaihtoja, joita Anna ja Sofie saivat tehdä itsenäisesti. Pystytin muutaman pienen esteen ja laitoin myös pari puomia.
Aloitimme puomeilla. Molemmat tytöt tulivat puomit laukassa, eikä mitään ongelmaa näyttänyt olevan, joten päätin, että voimme siirtyä esteille. Anna ja Impin oli määrä tulla ensin.
-Impi saattaa joskus ottaa liian ison laukan pienilläkin esteillä, etenkin, jos välimatka on pitkä. Silloin kannattaa tehdä ympyrä, ja siinä muutama pidäte, neuvoin. -Sitä voi kuitenkin ehkäistä tekemällä muutaman pidätteen jo hyvissä ajoin.
Anna nosti laukan. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, mutta toisen jälkeen Impi kiihdytti. Anna näytti säikähtävän hieman.
-Ohjaa ympyrälle!, sanoin nopeasti.
Anna ehti kaartaa Impin isolle ympyrälle. Hän teki muutaman pidätteen saaden Impin laukan tasaiseksi ja hyvätempoiseksi ja lähti jälleen kohti estettä.
-Pidä se juuri noin, sanoin, ja Anna sai kuin saikin pidettyä laukan juuri oikeanlaisena. Hyppy oli sievä ja Impi pärsähteli tyytyväisenä.
-Hyvä. Nyt tiedät vähän, minkälainen se on, joten osaat varautua.
Anna näytti helpottuneelta ja nyökkäsi.
Oli Sofien ja Pamelan vuoro. Pamela nosti rauhallisen laukan. Sen jalat eivät oikein nousseet ja se pudotti ensimmäisellä esteellä puomin. Sofie kuitenkin osasi suurentaa laukkaa esteiden välillä ja seuraava meni jälleen paremmin.
-Hyvä!, huudahdin.
Ennen viimeistä estettä laukka ehti melkein hiipua, mutta este jäi pystyyn.
-Tajusit juuri oikein, mistä oli kyse, hienoa, Sofie!
Jatkoimme hyppyjä ja kun molemmilla alkoi sujua yhä paremmin, nostin esteiden korkeutta hitusen. Impi oli pirteällä tuulella, mutta Anna sai pidettyä laukan hyvänä.
-Muista päästää aina pidätteen jälkeen, jotta et jää roikkumaan.
Impin hypythän näyttivät tosi hienoilta. Pamelakin innostui ja hyppeli sievästi kuin peura, vaikka sillä onkin hieman ylimääräistä heinämahaa.
Lopputunti sujui hyvin. Molemmat kehittyivät ja hevosetkin tykkäsivät.
Aloitimme loppuravit, joiden jälkeen siirryimme käyntiin.
-Miltäs tuntui?, kysyin.
-Aluksi oli vähän tahmeaa, mutta se lähti kyllä sujumaan, Sofie sanoi ja taputti Pamelaa.
-Samoin, Anna sanoi ja hyppäsi alas Impin selästä.
Tunti oli onnistunut erinomaisesti.
Tuntilista:
Anna- Impi
Sofie - Pamela
Sateen vuoksi tunti pidettiin maneesissa. Tapasin ensi kertaa Sofien, ja juttelimme taluttaessamme hevosia maneesissa siitä, minkälaista kokemusta hänellä on ja minkälaisilla hevosilla hän on ennen ratsastanut. Tytöt nousivat ratsaille ja jatkoimme alkukäyntejä sieltä käsin. Impin ja Annan yhteistyö näytti sujuvan hyvin jo alkukäynneissä, samoin Sofien ja Pamelan. Pamela löntysteli rauhallisesti uralla pärskien hymyilevä Sofie selässään. Impi taas käveli reippaasti ja alkoi tehdä maltillisesti tehtävää, jonka aloitimme. Tehtävässä piti tehdä voltti jokaiseen kulmaan ja pysähtyä jokaisen sivun keskellä. Pamela pysähtyi kiltisi, mutta tykkäsi oikoa kulmissa ja ympyröillä se ei oikein keskittynyt.
-Tuo oli ennemminkin rusina, huomautin. -Ota hieman lyhyemmät ohjat ja käytä enemmän sisäpohjetta.
Sofie teki työtä käskettyä. Pamela nosti hiukan päätään ja huiskaisi hännällään, kun se joutui töihin.
-Se tuntuu olevan aina lomalla, sanoin. -Pamelan kanssa täytyy olla päättäväinen.
Impi näytti keskittyvän hyvin. Vaihdoimme suunnan ja teimme tehtävää vielä hetken.
Aloimme työstämään ravia. Laitoin kentälle tötsät pitkille sivuille. Niillä ravin piti olla mahdollisimman surta, lennokasta ja nopeaa. Lyhyillä sivuilla taas oli ravin tahtia hidastettava lyhyemmäksi ja pienemmäksi. Luonnostaan pienen ravin omaava Impi nosti heti sievän, pienen ravin. Ohjeistin Annaa käyttämään reippaasti apuja pitkillä sivuilla, sillä Impin (vaikka nätisti menikin) ravia piti saada hiukan isommaksi. Pamela nosti kiltisti ravin ja toimi hyvin, kun Sofie muistutti sitä temmosta. Siirtymisten tuli olla tarkkoja, mutta ne paranivat molemmilla koko ajan. Impi oli hieman hankala saada lennokkaaseen ja isoon raviin, mutta kahdella viimeisellä kerralla se sujui oikein hyvin.
Nostimme laukan. Teimme ympyröitä ja temmonvaihtoja, joita Anna ja Sofie saivat tehdä itsenäisesti. Pystytin muutaman pienen esteen ja laitoin myös pari puomia.
Aloitimme puomeilla. Molemmat tytöt tulivat puomit laukassa, eikä mitään ongelmaa näyttänyt olevan, joten päätin, että voimme siirtyä esteille. Anna ja Impin oli määrä tulla ensin.
-Impi saattaa joskus ottaa liian ison laukan pienilläkin esteillä, etenkin, jos välimatka on pitkä. Silloin kannattaa tehdä ympyrä, ja siinä muutama pidäte, neuvoin. -Sitä voi kuitenkin ehkäistä tekemällä muutaman pidätteen jo hyvissä ajoin.
Anna nosti laukan. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, mutta toisen jälkeen Impi kiihdytti. Anna näytti säikähtävän hieman.
-Ohjaa ympyrälle!, sanoin nopeasti.
Anna ehti kaartaa Impin isolle ympyrälle. Hän teki muutaman pidätteen saaden Impin laukan tasaiseksi ja hyvätempoiseksi ja lähti jälleen kohti estettä.
-Pidä se juuri noin, sanoin, ja Anna sai kuin saikin pidettyä laukan juuri oikeanlaisena. Hyppy oli sievä ja Impi pärsähteli tyytyväisenä.
-Hyvä. Nyt tiedät vähän, minkälainen se on, joten osaat varautua.
Anna näytti helpottuneelta ja nyökkäsi.
Oli Sofien ja Pamelan vuoro. Pamela nosti rauhallisen laukan. Sen jalat eivät oikein nousseet ja se pudotti ensimmäisellä esteellä puomin. Sofie kuitenkin osasi suurentaa laukkaa esteiden välillä ja seuraava meni jälleen paremmin.
-Hyvä!, huudahdin.
Ennen viimeistä estettä laukka ehti melkein hiipua, mutta este jäi pystyyn.
-Tajusit juuri oikein, mistä oli kyse, hienoa, Sofie!
Jatkoimme hyppyjä ja kun molemmilla alkoi sujua yhä paremmin, nostin esteiden korkeutta hitusen. Impi oli pirteällä tuulella, mutta Anna sai pidettyä laukan hyvänä.
-Muista päästää aina pidätteen jälkeen, jotta et jää roikkumaan.
Impin hypythän näyttivät tosi hienoilta. Pamelakin innostui ja hyppeli sievästi kuin peura, vaikka sillä onkin hieman ylimääräistä heinämahaa.
Lopputunti sujui hyvin. Molemmat kehittyivät ja hevosetkin tykkäsivät.
Aloitimme loppuravit, joiden jälkeen siirryimme käyntiin.
-Miltäs tuntui?, kysyin.
-Aluksi oli vähän tahmeaa, mutta se lähti kyllä sujumaan, Sofie sanoi ja taputti Pamelaa.
-Samoin, Anna sanoi ja hyppäsi alas Impin selästä.
Tunti oli onnistunut erinomaisesti.
Syyskuu 2019 tunti:
Tuntilista:
Anna-Sohvi
Aloittelimme jälleen alkukäynneillä, jonka jälkeen nostimme pitkällä sivulla ravin. Sohvi hypähti iloisesti vauhtiin ja lähti kiitämään kiitoravia, joten pyysin Annaa tekemään hetken ympyrää ja neuvoin häntä tahdittamaan ravia kevennyksellä, puolipidätteillä ja istunnalla. Ravi näytti pehmenevän kauniisti ja Sohvi laski päänsä alas rauhoituttuaan hieman muutaman ympyrän jälkeen. Takaisin suoralle lähdettäessä se kiihtyi jälleen hiukan, mutta Anna sai pidettyä sen hyvin kontrollissa tällä kertaa. Jatkoimme ravitehtävillä. Teimme päädyissä raviympyrät ja pitkillä sivuilla kiemurauraa käynnissä. Sohvi keskittyi hienosti ja kuunteli tarkkaan Annan apuja. Siirryimme seuraavaksi laukannostoon, jota teimme ensin ympyrällä liinassa, sillä kokeiltuamme sitä uralla, poni meinasi lähteä jälleen käsistä. Ravailimme hetken saadaksemme suurimmat energiapaukut ponista ulos ja teimme muutaman laukannoston, jotka sujuivat koko ajan paremmin. Anna siirtyi jälleen uralle. Teimme muutamia laukkapätkiä ja tempoharjoituksia, jonka jälkeen asettelin kentälle puomiradan ensi tunnin esteitä varten. Poni innostui, mutta Anna hallitsi sen hyvin jälleen kerran. Ensin kahdeksikossa neljä puomia, sitten ravipuomit loppuun. Menimme radan kahdesti, ja toisella kerralla ponikin näytti malttavaiemmalta. Lopuksi annoimme Sohvin päästellä höyryjä pitkällä suoralla laukkapätkällä, jonka jälkeen otimme loppuravit ja -käynnit.
Ensi tunnin toivehevosista saa kertoa esim. ilmoitustaulun vieraskirjassa! :)
Tuntilista:
Anna-Sohvi
Aloittelimme jälleen alkukäynneillä, jonka jälkeen nostimme pitkällä sivulla ravin. Sohvi hypähti iloisesti vauhtiin ja lähti kiitämään kiitoravia, joten pyysin Annaa tekemään hetken ympyrää ja neuvoin häntä tahdittamaan ravia kevennyksellä, puolipidätteillä ja istunnalla. Ravi näytti pehmenevän kauniisti ja Sohvi laski päänsä alas rauhoituttuaan hieman muutaman ympyrän jälkeen. Takaisin suoralle lähdettäessä se kiihtyi jälleen hiukan, mutta Anna sai pidettyä sen hyvin kontrollissa tällä kertaa. Jatkoimme ravitehtävillä. Teimme päädyissä raviympyrät ja pitkillä sivuilla kiemurauraa käynnissä. Sohvi keskittyi hienosti ja kuunteli tarkkaan Annan apuja. Siirryimme seuraavaksi laukannostoon, jota teimme ensin ympyrällä liinassa, sillä kokeiltuamme sitä uralla, poni meinasi lähteä jälleen käsistä. Ravailimme hetken saadaksemme suurimmat energiapaukut ponista ulos ja teimme muutaman laukannoston, jotka sujuivat koko ajan paremmin. Anna siirtyi jälleen uralle. Teimme muutamia laukkapätkiä ja tempoharjoituksia, jonka jälkeen asettelin kentälle puomiradan ensi tunnin esteitä varten. Poni innostui, mutta Anna hallitsi sen hyvin jälleen kerran. Ensin kahdeksikossa neljä puomia, sitten ravipuomit loppuun. Menimme radan kahdesti, ja toisella kerralla ponikin näytti malttavaiemmalta. Lopuksi annoimme Sohvin päästellä höyryjä pitkällä suoralla laukkapätkällä, jonka jälkeen otimme loppuravit ja -käynnit.
Ensi tunnin toivehevosista saa kertoa esim. ilmoitustaulun vieraskirjassa! :)
Elokuu 2019 tunti:
Tuntilista:
Anna-Valdemar
Koska tunti oli aloitustunti, mentiin vähän rauhallisemmin ja kasottiin ensin vähän kuinka sujuu. Aloitettiin alkukäynneillä, jonka jälkeen otettiin pitkät sivut ravissa. Valdemar kipittää ravaamaan välillä hieman liian lujaa, jonka vuoksi hioimme ravin tahtia hetken Annan kanssa käyttäen puolipidätteitä ja istuntaa. Lopulta se sujui oikein hyvin. Sen jälkeen tehtävänä oli nostaa laukka ja tehdä laukkaympyrät molemmissa päädyissä. Anna nosti korjasi hyvin laukan, jos tuli väärä nosto. Huolsimme Annan istuntaa laukassa niin, että ylävartalo pysyy enemmän paikallaan lantion myödätessä laukkaa.
Sen jälkeen teimme hieman avotaivutuksia ja laukanvaihtoja, jotka sujuivat erinomaisesti. Anna piti kätensä tarpeeksi pehmeinä Valdemarille. Parin yhteistyö sujui hyvin. Seuraavaksi kentälle laitettiin puomeja, joita mentiin laukassa ja ravissa. Tahdittamisessa on hieman harjoiteltavaa, mutta muuten sujui hyvin. Viimeisenä teimme muutaman kiemurauran ja ympyröitä. Valdemar meni tunnin lopussa kauniissa peräänannossa.
Yhteenveto: Tunti meni erinomaisesti. Hoitsullaan Anna voisi harjoitella tosiaan ravin ja laukan tahdistamista istunnan ja puolipidätteiden avulla. Mahdollisista ensi tunnin toivehevosista voi kertoa vaikka vieraskirjassa :)
Tuntilista:
Anna-Valdemar
Koska tunti oli aloitustunti, mentiin vähän rauhallisemmin ja kasottiin ensin vähän kuinka sujuu. Aloitettiin alkukäynneillä, jonka jälkeen otettiin pitkät sivut ravissa. Valdemar kipittää ravaamaan välillä hieman liian lujaa, jonka vuoksi hioimme ravin tahtia hetken Annan kanssa käyttäen puolipidätteitä ja istuntaa. Lopulta se sujui oikein hyvin. Sen jälkeen tehtävänä oli nostaa laukka ja tehdä laukkaympyrät molemmissa päädyissä. Anna nosti korjasi hyvin laukan, jos tuli väärä nosto. Huolsimme Annan istuntaa laukassa niin, että ylävartalo pysyy enemmän paikallaan lantion myödätessä laukkaa.
Sen jälkeen teimme hieman avotaivutuksia ja laukanvaihtoja, jotka sujuivat erinomaisesti. Anna piti kätensä tarpeeksi pehmeinä Valdemarille. Parin yhteistyö sujui hyvin. Seuraavaksi kentälle laitettiin puomeja, joita mentiin laukassa ja ravissa. Tahdittamisessa on hieman harjoiteltavaa, mutta muuten sujui hyvin. Viimeisenä teimme muutaman kiemurauran ja ympyröitä. Valdemar meni tunnin lopussa kauniissa peräänannossa.
Yhteenveto: Tunti meni erinomaisesti. Hoitsullaan Anna voisi harjoitella tosiaan ravin ja laukan tahdistamista istunnan ja puolipidätteiden avulla. Mahdollisista ensi tunnin toivehevosista voi kertoa vaikka vieraskirjassa :)