Maverick nosti hallitun laukan ja jatkoi pitkin maneesin pitkää sivua keinuhevosmaisesti.
-Hyvä, ja ennakoi kulma, Tiia sanoi maneesin keskeltä. Teemu teki työtä käskettyä ja Maverick ratsasti siistin, terävän kulman. Päätyparvella oli tuntiratsastajia ja muutama hoitaja seuraamassa tuntia. -Hienoa. Myötää. Teemu taputti hevosensa hikistä kaulaa ja siirtyi raviin. Maverick kuunteli tarkasti pojan ohjeita. -Vau, joku sanoi katsomosta. -Hän on veljeni, Tiia kuuli Tarun kehuskelevan ylpeänä. Tiia hymyili. Tallitytöt olivat huvittavia välillä. Nainen vilkaisi puhelimensa kelloa. Se näytti kymmentä vaille neljää. -Jaha, ravaile vielä hetki ja siirry sitten loppukäynteihin, Tiia sanoi Teemulle, joka kevensi suuren hevosensa selässä naama keskittyneessä punassa. -Ja te, Tiia jatkoi ja kääntyi katsomaan supisevia tarkkailijoita parvella. -Teidän pitäisi kai olla jo pian valmiita, kello on kymmentä vaille. -Mitä?, kuului parvelta. Porukka alkoi kiirehtiä ulos yhtenä liikkuvana massana. Yksi jäi jälkeen ja huikkasi vielä Tiialle: -Oliko Valdemar jo tallissa? -On, ei hätää, nainen vastasi virnistäen. -Hyvä, tuntilainen sanoi ja kiirehti ulos. Kaikki tiesivät, että poni oli hankala saada kiinni. Teemu oli jo aloittanut loppukävelyt. Maverick venytti kaulaansa ja pärski rentoutuneena.-Jaha, tulehan ennen tasaa ulos, kannattaa laittaa loimi, Tiia huikkasi liu’uttaen maneesin raskaan oven kiinni perässään. Teemu nyökkäsi ja jäi kävelemään. Tiia meni sisälle talliin. Siellä oli todellinen tekemisen meininki. Tuntilaiset laittoivat ratsujaan valmiiksi. Nämä ratsastajat olivat jo hiukan kokeneempia, heillä näytti olevan homma hanskassa ilman apua. Tiia käveli käytävää pitkin ja katseli karsinoihin. Tuokin ratsastaja oli vielä hetki sitten kiivennyt pelokkaana Vuokon selkään, mutta laittoi nyt varmoin ottein suitsia Vinskille. Hetkeksi Tiia pysähtyi katselemaan tohinaa. Hän hegitti syvään ja antoi katseensa vaeltaa pitkin tallikäytävää, tallin kattoa ja uteliaita hevosia. Unelmat käyvät toteen aina välillä. Niiden eteen pitää tehdä töitä, mutta ne käyvät kyllä toteen, jos oikein kovasti haluaa. Niin oli Tiiallekin käynyt. Oma talli parhaan ystävän kanssa oli joskus vaikuttanut mahdottomalta haaveelta, mutta nyt se oli totta. Näky ei katoaisi, kun hevosen turpaa yrittäisi silittää tai karsinoiden seiniä hivellä sormenpäillä ohi kävellessään. Vai katoaisiko? Ihan varmuuden vuoksi Tiia ojensi kätensä Puccin karsinan oven yli ja antoi hevosen hamuta sitä. Nainen hymyili. Totta se oli. -Hyvä Evelina!, Tiia hihkui onnesta. Tyttö oli laukannut kauniissa muodossa Armaksella. Tiia tiesi, ettei Armas ollut ihan helpoin poni ratsastaa, mutta siinä ne nyt menivät. Evelina oli ollut pelokas kiipeämään ponin selkään, sillä se oli viimeksi ollut kiukkuisella tuulella, mutta nyt tyttö hymyili punaposkisena saavutuksestaan. Maneesin pieni päätyovi aukesi ja Viivi tuli vihellellen sisään. -Moi!, nainen sanoi Tiialle. -Kato!, Tiia vastasi irrottamatta katsettaan Armaksen päästä. -Oho, Viivi sanoi ja ojensi Tiialle pullan. -Kiitti. -Moi Viivi, sanoi yksi ratsastajista, joka ravasi heidän ohitseen Valdemarilla. -Moi!, Viivi hihkaisi. -Mitäs te teette, nainen kysyi sitten Tiialta. -Vähän kaikkea tason mukaan. Katson vähän, missä mennään. -Mm, Viivi mumisi ja tarkasteli tuntia. Ulkona aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun ratsastajat tulivat jonossa ulos maneesista. Kentällä ratsasti Sabrina mustalla Zodyllaan, joka kulki kauniisti häntä pystyssä. Hevonen hyppäsi nätisti ja siististi tytön kasaamia esteitä. -Jahas, Tiia sanoi ja katsoi ratsukkoa. -Mikah saa taas lisää hommia, kun se korjaa nuo esteet, Viivi mutisi närkästyneenä. -Paitsi…, Tiia pohti. -Paitsi mitä? -Tän päivän tunnit oli tässä, Tiia sanoi. -Mennäänkö hyppäämään? -Joo!, Viivi sanoi. -Otetaanko Tammat? -Otetaan. Sofie, Anton ja Aada olivat satulahuoneessa puhdistamassa varusteita, kun Tiia ja Viivi menivät sinne. -Moi!, he sanoivat ja kiirehtivät ottamaan hevosten satulat. -Hei, Sofie, ethän ollut ajatellut ratsastaa Taminaa tänään?, Tiia huikkasi tytölle. -Suomalla ajattelin mennä, tyttö sanoi iloisesti. -Okei, hyvä! Tiia ja Viivi kompuroivat kumpikin jokseenkin epätyylikkäästi ulos satulahuoneesta varusteineen. Sabrina saapui juuri talliin Zodyn kaviot lattiaa vasten kopisten. Tallikäytävää lakaissut Mikah huokaisi ja lähti kohti kentälle vievää sivuovea. -Hei MikahMikahMikah!, Tiia rääkäisi Taminan varusteiden takaa. Poika kääntyi hämmentyneenä ympäri ja katsoi jokseenkin kummissaan puhuvaa varustekasaa. -Ei tarvitse korjata pois niitä esteitä, me käydään hyppimässä, kuului ääni satulan alta. -Ai…, Mikah sanoi. -Kiitos! Varustekasa raahautui pois näkyvistä hevospuolen sivukäytävälle, jossa Tamina ja Sera kummatkin asustelivat. Mikah jatkoi käytävän lakaisua päätään pudistellen. Tiian piirtämä kuva hevospuolen sivukäytävästä kesäaikaan.
0 Comments
|
BlogistaTämä on Helmiksen blogi, josta löydät silloin tällöin novelleja siitä, mitä Helmiksessä tapahtuu. Toisinaan blogiin kerätään koosteita tallilaisten kirjoittamista tarinoista, kuten leireistä tai tapahtumista. arkisto |